Uudistuminen turvaa tulevaisuuden
Epäjatkuvuus leimaa nykyaikaa ja haastaa perinteiset toimintatavat. Suomessa nämä disruptiiviset kehityskulut, eli eräänlaiset hajottavat muutokset, eivät voi jäädä huomiotta, sillä niiden vaikutukset voivat olla suuria.
Disruptiivisia muutoksia ovat aiheuttaneet aiemmin esimerkiksi teolliset vallankumoukset, ja nyt muun muassa tekoäly muuttaa arkeamme vauhdilla.
Meillä liikenne- ja viestintäministeriössä on halua ja rohkeutta uudistua ja uudistaa.
Tuomme usein arvoistamme ensimmäisenä esiin rohkeuden. Olemme tulevaisuusministeriö, jonka katse on kaukana horisontissa. Samaan aikaan luomme konkreettisia edellytyksiä sujuvalle arjelle ja hyvinvoinnille tässä ja nyt.
Toinen arvomme on yhteistyö. Sen avulla meillä on kaikki mahdollisuudet rakentaa haluamamme tulevaisuus, jos vain ymmärrämme, että epäjatkuvuudet muokkaavat tulevaisuuttamme jo nyt. Kaikkea vanhaa ei kannata pyrkiä säilyttämään, kun rakennamme huomista. Toisaalta taloudesta tuttua luovaa tuhoa ei saa päästää sinne, missä se ennemmin rikkoo kuin rakentaa.
Kolmas arvomme on oikeudenmukaisuus, joka ohjaa tinkimättömästi kaikkea mitä teemme.
Liikenne- ja viestintäministeriössä tunnistamme perinteisen tulevaisuusajattelun sudenkuopat. Yksi näistä on ajatus, että varovaisilla ja pienillä muutoksilla saadaan aikaan paras lopputulos. Toisaalta taas, jos asetamme mitattavat tai epämääräiset tavoitteet liian kauas, saatamme luulla, että aikaa muutokselle on vielä paljon.
Miten sitten voimme turvata jatkuvuuden ja ennakoitavuuden nopeasti muuttuvassa maailmassa?
Epäjatkuvuudet huomioiva uudistuminen on vaikeaa.
Meidän pitää ensin tunnistaa isommat ja pienemmät epäjatkuvuudet ja rakentaa niistä ymmärrystä. Tarvitaan myös rehellisyyttä, jotta osaamme sanoa, mihin voimme mahdollisesti vielä vaikuttaa.
Kun olemme tunnistaneet epäjatkuvuudet ja niiden usein negatiiviset vaikutukset, meidän tulee muodostaa todenmukainen kuva tavoiteltavasta tulevaisuudesta. Se on aina alisteinen taloudellisille faktoille sekä ympäristömme muutosmekanismeille, trendeille ja todennäköisyyksille.
Tulevaisuususko onkin eri asia kuin toivotun tulevaisuuden rakentaminen.
Lopuksi käännämme tunnistamamme epäjatkuvuudet muutos- ja uudistumistarpeiksi. Meidän tulee määrittää, miten voimme mitattavalla ja vaiheistetulla tavalla tietää, että olemme onnistuneet uudistumaan.
Yksinkertaistaen: jos muutosvastarinta on voimakkaampi kuin tiedostettu muutostarve, uudistumista ei voi tapahtua.
Uudistumishalusi kertoo sen, millaisen tulevaisuuden haluat.
Jani von Zansen
johtava asiantuntija, palveluosasto
