Yrittäjä yhteiskunnallisena päättäjänä. Kuin tuli ja vesi? Vaiko kuin lanka ja loimi?

Äitini vanhemmat olivat pienyrittäjiä, leipuri ja kaupanpitäjä, Sveitsissä. Perhe asui leipomon ja kaupan yläpuolella, ja elämä oli työtä kellon ympäri.

Isänpuoleinen isoisäni tuli Sveitsistä Suomeen ja perusti tänne pienen kutomon. Yrittäjyys oli ainoa tapa työllistyä ihmiselle, joka ei ollut saanut käydä kouluja ja joka ei osannut uuden kotimaansa kieltä. Oman yrityksen käynnistäminen 1930 -luvun Suomessa oli iso päätös. Perustamiseen tarvittiin pääomaa, eikä yrityksiä perustettu pop up -hengessä, lyhyen elinkaaren ajatuksissa. Päinvastoin: yritys nähtiin elämäntyöksi, jonka tuli kantaa yli sukupolvien.

Yrittäjä-isovanhemmat ja isäni, omat esikuvani, opettivat minulle työn tärkeyden. Isoisäni ja myöhemmin isäni olivat sitä mieltä, että yrittäjyyteen – siihen liittyvään päätöksentekoon, vastuunkantoon ja riskinottoon – tulee kasvaa nuorena. Itsekin sain vastuuta kantaakseni jo varhain ja tehtäväkseni olla omalta osaltani mukana rakentamassa aikaa kestävää, yli sukupolvien kantavaa kasvupohjaa.

Kun sitten aikanaan otin vastaan pienen yrityksemme toimitusjohtajan tehtävät, meitä vallilalaisia oli kymmenkunta. Kun kohtasimme 90-luvun alun laman, joukkomme määrä oli kasvanut pariin kymmeneen. Työtä teimme isän kanssa yötä päivää. Itse tein myös kiivastahtista kenttätyötä, myyntireppurina, jossa roolissa kiersin maata yli 70 000 ajokilometrin vuositahtia.

Vaihe vaiheelta yrityksemme kasvoi, ja mahdollisti uusia työpaikkoja Suomeen. Isältäni ja minulta ei liiennyt aikaa sen enempää harrastuksiin kuin lomiinkaan. Tärkeintä oli varmistaa yrityksen toimivuus, huolehtia sen toimintaedellytysten ja tulevaisuuden turvaamisesta seuraaville sukupolville. Yrittäjyyteni onkin opettanut minulle, miten tärkeää on kyetä tekemään päätöksiä, jotka perustuvat kauaskantoiseen visioon, huolella selvitettyihin ja valmisteltuihin faktoihin sekä tarkkaan havainnointiin ympäröivästä maailmasta. Päätösten tulee aina perustua perehtyneisyyteen, ymmärrykseen rakenteiden muuttumisesta sekä tulossa olevien muutosten huolellisesta ennakoinnista – niin kansallisella kuin kanainväliselläkin tasolla. Erityisen tärkeää on myös olla selvillä esimerkiksi teknologisesta kehityksestä.

Yrittäjyyteni on edellyttänyt minulta uteliaisuutta, jatkuvaa kiinnostusta uusiin asioihin, rohkeutta ja sitoutuneisuutta. Ylimpänä vaikuttimena on ollut halu tehdä mahdollisimman hyvää työtä, yltää korkeaan laatuun kaikessa mitä tehdään. Tärkeää on myös kärsivällisyys, pitkäjänteisyys. Olenkin usein sanonut, että minun kvartaalini ei ole vuosineljänneksen vaan sukupolvien mittainen.

Suomi on ollut viime vuosikymmenien aikana erittäin riippuvainen yrittäjien kyvystä luoda työpaikkoja. Merkittävä määrä uusista työpaikoista onkin syntynyt pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Juuri näiltä yrittäjiltä me tarvitsemme tänäkin päivänä vahvaa uskoa huomisen Suomeen. Suomeen joka uskaltaa ja osaa tehdä tarvittavia rakennemuutoksia kaikilla yhteiskuntamme osa-alueilla: muutoksia jotka luovat kantavan perustan kehitykselle niin julkisen, yksityisen kuin ns. kolmannenkin sektorin piirissä.

Suomi ansaitsee sitoutuneita yrittäjiä. Ja tarvitsee heitä mukaan myös yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Omalta osaltani toivon voivani tuoda yhteiskunnalliseen päätöksentekoon eritoten kaksi asiaa: a) kyvyn visioida tulevaa; sekä b) kyvyn viedä asioita tavoiteltuun maaliinsa asti. Päätösten joita teemme tänään, tulee kantaa kymmeniä vuosia eteenpäin. Vain näin voidaan luoda uusia mahdollisuuksia nouseville sukupolville ja varustautua niihin vääjäämättömiin muutoksiin, joita tiedämme olevan edessä.

Tämän päivän työ vaatii meiltä rakenteiden uudistamista, kehitystä kahlitsevien normien purkamista sekä mahdollistavan yhteiskunnan rakentamista. Tämän päivän työ vaatii meiltä terveen kilpailuympäristön, jossa innovaatioilla ja teknologisella kehityksellä on edellytykset luoda meille uutta työtä ja uutta yrittäjyyttä. Tämän päivän työ vaatii meiltä kykyä ennakoida voimistuvan digitalisaation tuomaa suurta murrosta, kykyä luoda tilaa uusille palveluille.

Ihminen tekee päätöksiä viime kädessä aina tunteella. Sekin on osa ihmisyyttämme. Uuden synnyttäminen ja kehittäminen vaativat vastavoimaa, oppositiota. Yhteiset tavoitteemme – esimerkiksi työllisyysasteemme nostaminen, hyvinvointimme turvaaminen, turvallisuutemme varmistaminen, yhtenäisyytemme säilyttäminen sekä ympäristömme suojeleminen – ovat niin arvokkaita asioita, että ne eivät saa vaarantua missään olosuhteissa. Ja juuri siksi on niin tärkeää luoda kansallinen ilmapiiri, joka takaa tärkeille ratkaisuillemme parhaat mahdolliset edellytykset.

Anne Berner Liikenne- ja viestintäministeri

 

Julkaistu osoitteessa anneberner.fi 08.01.2017. Julkaistu LVM:n Impulssi-blogissa 22.05.2018.