Walk the talk – Sanoista tekoihin

Viime viikolla sain tilaisuuden esitellä Norjan hallituksen järjestämässä tilaisuudessa Liikennekaari-uudistusta norjalaisille liikenteen ja ympäristön sidosryhmille. Liikennekaaren yksi kantavista ajatuksista on edistää liikenne palveluna -ajattelua.

Liikkumisen vähentäminen ei ole vaihtoehto, mutta liikkumista voidaan ohjata entistä enemmän joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn sekä uusien palveluiden piiriin. Liikenteen uudet palvelut voivat parhaimmillaan vähentää autojen määrää merkittävästi.

Noin 90 prosenttia Suomen liikenteen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy tieliikenteessä ja noin 60 prosenttia näistä päästöistä aiheutuu henkilöautoista.

Meillä on valmisteilla kansallinen energia- ja ilmastostrategia, jossa linjataan toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi eri sektoreilla vuoteen 2030. Liikennesektorilla nähdään, että keinovalikoiman pitää olla laaja: tarvitaan sekä liikenteen energiatehokkuutta parantavia toimia että uusia käyttövoimia. Meidän tulee edistää biopolttoaineiden ja vaihtoehtoisten käyttövoimien käyttöä. Tämä tarkoittaa sähkö-, vety- ja kaasuautojen käytön lisäämistä.

Norjan hallitus on lähestynyt liikenteen päästötavoitteita edistämällä ennen kaikkea sähköautojen käyttöä. Sähköauto saa mm vapautusta pysäköintimaksusta, käyttää ns bussikaistaa, hyödyntää maata kattavaa jakeluverkostoa ja merkittävää verotukea. Myös Hollannissa ja Ruotsissa on tehty menestyksellistä työtä sähköautojen lisäämiseksi.

Vertailin Norjan, Hollannin ja Ruotsin kokemuksia omiin Suomessa saamiini varsin tuoreisiin kokemuksiin.

Yritykseemme on vuoden 2015 aikana hankittu kaksi hybridiautoa. Käyttämäni auton tullessa hiljattain vaihtoikään, halusin seurata puheitani käytännössä, oman esimerkin ja kokemuksen kautta. Hankin diesel-käyttöisen BMW:n tilalle täyssähköauton.

Vaikka käytössäni on myös virka-auto, niin olen aina viihtynyt myös ratin takana. Yksi ensimmäisiä opetuksia sähköauton kanssa on ollut toimintasäde ja akkujen lataaminen, mikä on ollut kaikkien sähköajoneuvojen käytön jarruna.

Valitsemani sähköauto tarjoaa hyvän toimintasäteen, mutta akkujen lataus normaalista valovirtapistokkeesta ja ilman suuritehoista latausasemaa on käytännössä varsin hidasta. Omassa työssäni pitkät työpäivät ja runsas matkustaminen asettavat todellisen haasteen sähköauton vaivattomaan käyttöön.

Huomaan omakohtaisesti kuinka tärkeää on panostus kasvavaan latausinfraan, jota sekä autovalmistajat että mm. energiayhtiöt rakentavat. Sähköauton käytön yleistymisen tueksi on olemassa TEM:n ”Sähköautojen ja niiden latauslaitteiden energiatukiohjelma 2011-2017”. Olemme hakeneet myös Vallilalle tukea yleistä latauspistettä varten, jotta sekä omat että asiakkaiden autot voitaisiin ladata aiempaa tehokkaammin. Huomaan, että energiatukiratkaisut eivät välttämättä kaikilta osin tue sähköautohankintaa, sillä hybridiautoille ja täyssähköautolle ei välttämättä tukea myönnetä esimerkiksi autokohtaisten kiintiöiden täytyttyä tai auton hankinnan ajoituksesta johtuen.

Vielä meillä on matkaa kuljettavana, mikäli haluamme olla Suomessa edelläkävijämaa autokantamme suhteen. Hallitus onkin linjannut, että bioenergian ja muiden vaihtoehtoisten teknologioiden ja käyttövoimien kuten sähköautoteknologioiden osuutta lisätään kustannustehokkaasti.

Liikenne- ja viestintäministeriö kantaa kortensa kekoon pohtimalla jakeluinfran kehittämistä työryhmässä, jonka on tarkoitus saada työnsä valmiiksi ensi syksynä.

Liikennekaaren toteutuessa meillä on käsissämme aito mahdollisuus – ympäristön, asiakaslähtöisyyyden, yrittäjyyden ja työllisyyden näkökulmasta. Syksyllä kehitämme kakkosvaiheessa junaliikennettä osana liikenne palveluna kokonaisuutta.

Aion jatkaa työtäni, tehdä mistä puhun, ja yrittää löytää parhaat ratkaisut, jotta saamme pysyvää muutosta aikaan. Ehkä vuoden päästä voin jo luopua autosta – ainakin osittain.

Aurinkoista Helatorstaita!

Anne Berner Liikenne- ja viestintäministeri

 

Julkaistu osoitteessa anneberner.fi 03.05.2016. Julkaistu LVM:n Impulssi-blogissa 22.05.2018.