Vastauksia kysymyksiin LVM:n ja VR:n välisestä ostoliikennesopimuksesta

Astuessaan junaan matkustaja ei ajattele sitä, miksi juuri tämä juna kulkee. Eikä tarvitsekaan, pääasia että junalla pääsee liikkumaan. Taustalla on usein kuitenkin erilaisia ja varsin monimutkaisia sopimuksia ja järjestelyjä, jotka tekevät liikenteen mahdolliseksi.

Junaliikenteen järjestäminen on varsin kallista ja erityisesti hiljaisemmilla yhteysväleillä tarvitaan käytännössä myös julkista tukea, jotta kiskot pysyvät kuumina.

Yksi näistä järjestelyistä on liikenne- ja viestintäministeriön ja VR-Yhtymä Oy:n välinen, yhdeksän vuoden jakson kattava ostoliikennesopimus.

Sopimus on ymmärrettävästi herättänyt paljon kiinnostusta ja kysymyksiä. Tässä kirjoituksessa on kompaktisti käyty läpi joitakin yleisiä esillä olleita kysymyksiä ja pyritty vastaamaan niihin.

Mikä on henkilöliikenteen ostoliikennesopimus?

Valtio ostaa suorahankintana valtakunnallisessa 12-vuotisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa eli Liikenne12 -selonteossa tarpeellisiksi katsottuja henkilöjunaliikennepalveluja, joiden lipputulot eivät riitä tekemään niistä kaupallisesti kannattavia.

Mitä eroa on yksinoikeudella ja ostoliikennesopimuksella?

Yksinoikeus sallii liikenteen hoidon tietylle alueelle tai yhteysvälille vain sille yritykselle, jolle yksinoikeus on myönnetty. VR:n vuonna 2009 saama yksinoikeus päättyi vuoden 2020 lopussa. Lainsäädännölliset ja sopimukselliset esteet rautatiemarkkinoille tulolle on poistettu. Ostosopimuksella maksetaan korvausta kannattamattomasta liikenteestä, jota VR sitoutuu hoitamaan. Henkilöjunaliikenteen ostot perustuvat EU:n palvelusopimusasetukseen (1370/2007).

Eikö nyt tehty ostoliikennesopimus kuitenkin ole käytännössä yksinoikeussopimus?

Tällä hetkellä vain VR:llä on tarvittava kalusto ja henkilöstö valtakunnallisen henkilöjunaliikenteen hoitamiseen. Lainsäädännöllisiä tai sopimuksellisia esteitä muiden toimijoiden markkinoille tuloon ei ole.

Haittaako ostoliikennesopimus aitoa kilpailun avautumista henkilöliikenteessä?

Sopimuskauden jälkeen tulee myös rautatieliikenteen hankinnoissa siirtyä EU-sääntelyn edellyttämällä tavalla kilpailutettuun malliin. Jo sopimuskauden aikana uusille tulokkaille voidaan myöntää hakemuksesta ratakapasiteettia siten kuin se on mahdollista vaarantamatta ostoliikennesopimuksen palveluiden taloudellista tasapainoa. Harkintavaltaa asiassa käyttää tarvittaessa riippumaton rautatiealan sääntelyelin.   

Miksi sopimuskausi on niin pitkä?

Koronatilanteessa on erityisen tärkeää luoda pitkän ajan näkymä taloudellisesti kannattamattomien henkilöjunaliikennepalveluiden tarjontaan.  Pidemmällä sopimuksella on voitu taata perustaso ja ennustettava näkymä henkilöjunaliikenteen tarjontaan.

Junaliikenteen hankintojen kilpailuttaminen vaatii aikaa, ja pitkä sopimuskausi mahdollistaa osaltaan huolellisen valmistautumisen myöhempään hankintojen kilpailuttamiseen. Virkamiesarvio on, että tarvittavan laajan poliittisen yhteisymmärryksen saavuttaminen kilpailuttamisen tavasta ja mallista, riittävä resursointi, esimerkiksi mahdolliset kalustojärjestelyt tasapuolisen kilpailun takaamiseksi sekä itse kilpailutuksen toteuttaminen vievät joka tapauksessa todennäköisesti ainakin viitisen vuotta päätöksistä.

Miksi neuvottelut kestivät niin kauan?

Kokonaisuus on laaja ja monimutkainen. Taloudellisten ja liikenteellisten yksityiskohtien hiominen vei aikaa. Myös koronatilanne ja sen tuoma epävarma näkymä junaliikenteen kysynnässä ja siten rahoituksen riittävyydessä mutkistivat sopimusneuvotteluita merkittävästi.

Kuka päättää, mitä palveluja tuetaan?

Hankinta perustuu Liikenne12 -työhön. Sopimusneuvottelut on käyty LVM:n ja VR:n välillä. Tuettavista palveluista on saavutettu yhteisymmärrys osapuolten kesken eduskunnan myöntämän määrärahan puitteissa.

Miten ostettavat palvelut tai reitit määritellään?

Tuettavat palvelut muodostavat pääosin omat palvelukokonaisuutensa kuten Etelä-Suomen taajamajunaliikenne, yöjunaliikenne ja kiskobussiliikenne. Nämä palvelut parantavat ihmisten liikkumismahdollisuuksia ja alueiden saavutettavuutta eikä ilman julkista tukea tällaisia palvelukokonaisuuksia olisi nykyisen laajuisina. Lisäksi yksittäiset Intercity- ja Pendolino-vuorot täydentävät osaltaan VR:n muuta henkilöjunaliikennetarjontaa.  Kokonaisuus vastaa pitkälti aiempaa (2019) osto- ja velvoiteliikennettä.

Onko alueita kuultu palveluiden määrittelyssä?

Sopimuksen kohteena olevista palveluista järjestettiin julkinen kuuleminen, johon myös alueet osallistuivat. Lisäksi yksittäisillä alueilla on osallistuttu kehittämistyöpajoihin alueellisen junaliikenteen mahdollisuuksista ja reunaehdoista. LVM ja sen hallinnonala jatkavat alueellisen liikenteen edellytysten selvittämistä ja keskustelua sidosryhmien kanssa kevään aikana.

Jos esimerkiksi liikennöintiin voidaan osoittaa lisärahoitusta, liikennöinnin laajuutta voidaan tarkastella sopimuskauden aikana ja osana sopimuksen palvelukokonaisuuksia. Luonnollisesti myös kaluston ja ratakapasiteetin riittävyys ovat reunaehtoja.

Miten korvausten rahallinen määrä päätetään?

Liikenne12 –työssä on päätetty junaliikenteen ostoihin käytettävä rahoituskehys. Eduskunta hyväksyi sopimusvaltuuden vuoden 2021 budjetissa. Eduskunta on korottanut valtuutta ja sopimuksen rahoitusta joulukuussa 2021. LVM:n ja VR:n välisessä sopimuksessa on sovittu julkisen tuen parametrit, joiden perusteella korvaukset maksetaan palvelukohtaisesti toteutuneiden suoritteiden ja muiden ehtojen mukaisesti.

 Jos valtio ostaa liikennettä, miksi VR saa päättää itse lippujen hinnat?

Valtio hankkii ostoliikennettä niin sanotulla nettosopimuksella. Tässä hankintasopimusmallissa VR kantaa pääosin palveluiden taloudellisen riskin lipputulot mukaan lukien. Julkisella tuella katetaan vain osa palveluiden aiheuttamista kustannuksista. On kohtuulista, että se taho, joka kantaa lipputuloriskin saa päättää myös lippujen hinnoista.  

Mikä on Helsingin seudun liikenteen (HSL) rooli junien ostoliikenteessä?

HSL-aluettakin palveleva Etelä-Suomen taajamajunaliikenne on osa liikenne- ja viestintäministeriön hankkimaa ostoliikennettä. Helsingin seudun lähijunaliikenteessä on ollut seutulipun käyttöönotosta 1986 saakka voimassa käytäntö, joka mahdollistaa lähijunamatkojen tekemisen joustavasti yhdellä lipulla riippumatta siitä, onko asiakas ostanut HSL-lipun vai VR:n lipun. Lippujen yhteiskäyttöisyyttä jatketaan myös uuden ostoliikennesopimuksen aikana HSL:n ja VR:n välisellä sopimuksella.

Ovatko valmisteluasiakirjat julkisia?

Ministeriö on sopimusneuvotteluiden aikana saanut muutamia neuvotteluihin liittyviä tietopyyntöjä. Neuvotteluiden ollessa kesken materiaalia ei luovutettu.

Sopimus liitteineen on allekirjoituksen jälkeen julkinen asiakirja pois lukien yksittäiset VR:n liikesalaiset tiedot. LVM tulee lähiaikoina julkaisemaan pyydettäessä sopimusneuvotteluihin liittyvän materiaalin julkisuuslainkin edellyttämällä tavalla.

Pitkään kestäneiden neuvotteluiden vuoksi materiaalia on huomattava määrä, joten sen tekninen läpikäynti ja arkistointi asianhallintajärjestelmiin on itsessään varsin aikaa vievää.

Emil Asp
Kirjoittaja on markkinayksikön johtaja liikenne- ja viestintäministeriön palveluosastolla.