Työyhteisö oppii yhdessä

”Työyhteisön voima on toisiinsa luottavissa ihmisissä ja yhdessä tekemisessä.” Näillä sanoilla alkaa liikenne- ja viestintäministeriön henkilöstöstrategia. Yhteisössä on voimaa myös uuden oppimisessa.

Syksy on uusien alkujen aikaa. Perheenjäsenten tai ystävien palatessa opintojen äärelle voi omaa mieltäkin kutitella ajatus uuden oppimisesta, mutta toisaalta ajatus opiskelun mahduttamisesta arkeen tuntuu vähintään haastavalta. Työssä on kuitenkin jatkuvasti mahdollisuuksia uuden oppimiseen, arkisilta tuntuvista kokouksista lähtien.

Tärkein oppimisen lähde on usein oma työyhteisö. Yhteiset oivallukset edistävät merkittävästi oppimista. 

Oman osaamisen ohella onkin hedelmällistä suunnata ajatuksia laajemmin osaamisen jakamiseen ja sen hyödyntämiseen arjessa. Oppiva työyhteisö kykenee ratkaisemaan yhä monimutkaisempia haasteita, jotka eivät ole ainakaan vähenemään päin toimintaympäristön jatkuvissa muutoksissa.

Ministeriön henkilöstöstrategian mukaan otamme käyttöön keinoja, jotka tuovat henkilöstön kokemuksen ja osaamisen paremmin näkyväksi ja monipuolisemmin hyödynnettäväksi.

Tämän edistämiseksi kannattaa luoda oppimismyönteistä ilmapiiriä. Tehdään oppiminen näkyväksi, puhutaan siitä osana työarkea ja tartutaan oppimisen mahdollisuuksiin. Työsuorituksien lisäksi on hyvä pysähtyä oppimisen äärelle. Mitä opimme ja mitä voisimme jatkossa tehdä paremmin?

Millaisilla teoilla oppimista voisi omassa työporukassa sitten tukea? Liikkeelle voi lähteä juttelemalla siitä, millaista osaamista ja taitoja tarvitaan. Valokeila on hyvä kohdistaa sellaiseen osaamiseen, joka auttaa strategisten tavoitteiden saavuttamisessa. Se auttaa rajaamaan sitä, mihin oppimisessa kannattaa keskittyä.

Kun oppimisteemoja löytyy, on keskeistä, ettei osaaminen jää vain yksilön omaksi pääomaksi, vaan sitä jaetaan työyhteisössä. 

Konkreettisina tapoina työporukka voi esimerkiksi sopia yhteisen oppimisteeman, jonka jälkeen kukin hakee tietoa eri tavoin – joku voi lukea kirjan ja toinen kuunnella podcasteja. Tämän jälkeen löydökset kootaan yhteen. Toinen tapa voi olla oppimisretro, jolloin pysähdytään esimerkiksi ison projektin päätteeksi miettimään mitä on opittu, mitä kehitettävää tunnistetaan ja mitä voisi tehdä ensi kerralla paremmin.

Erilaisia yhteisiä oppimisen tapoja kannattaa rakentaa arkiseksi osaksi työporukan arkea. 

Marjo Puputti
kehittämispäällikkö, konserniohjausosasto