Työelämässä tarvitaan yhteistyötä ja tukijoita
Kirjoitus on osa #womenintech-blogisarjaa.
ICT-alan toimintakenttä on globaali ja vaatii sidosryhmien läheistä yhteistyötä. Parhaimmillaan yhteistyön voima on rajaton. Suomessa suuri vahvuus on teollisuutta, tutkimusta ja sääntelyä edustavien toimijoiden tuominen samaan pöytään tutkimus- ja kehityshankkeissa. Hyvistä tuloksista tietävät kaikki.
Hyvien yhteistyökumppaneiden merkitys on korostunut myös työuralla. Tukijoita tarvitaan uran eri vaiheissa. Tämä on näkynyt omalla urallanikin, myös jo ensimmäisessä opintojen jälkeisessä työpaikassani tietoliikennetutkijana Teknologian tutkimuskeskuksessa VTT:llä. Sain kiinnostavia ja haastavia työtehtäviä ja opin paljon kansainvälisestä yhteistyöstä ja yritysyhteistyön merkityksestä. Projektipäällikön rooli auttoi myös ymmärtämään toisistaan poikkeavia näkökulmia ja saavuttamaan silti yhteisiä tavoitteita ja konkreettisia tuloksia.
Yhteistyötä tarvittiin tuloksiin myös kuusi vuotta sitten, kun siirryin Oulun yliopiston langattoman tietoliikenteen tutkimuskeskukseen. Ensimmäisenä työnä oli käynnistää kansallinen tutkimusprojekti, joka loi pohjan sille, mikä tunnetaan nykyisin 5G-privaattiverkkoina ja paikallisina taajuuslupina. Uudet ajatukset aiheuttivat ensin vastustusta, mutta sittemmin ne on hyväksytty laajamittaisesti. Sinnikkyydellä ja yhteistyöllä voi saada aikaan merkittäviä muutoksia.
Yhteistyö tai tukijoidenkaan rooli ei ole kuitenkaan aina riittänyt sukupuoleen liittyvien roolien murtamiseen. Vaikka olin tehnyt paljon post doc -vaiheen tehtäviä jo ennen ensimmäistä tietoliikennetekniikan väitöstäni – hankkinut tutkimusrahoitusta ja koordinoinut monitieteisiä hankkeita – koin silti, että monissa käytännön tilanteissa tietoliikenteen tutkimuspiireissä nainen ilman tohtorintutkintoa ei ollut uskottava toimija. Toisen väitöstutkimukseni tein sitten pelkästä puhtaasta mielenkiinnosta tuotantotalouden tutkimukseen ja sidosryhmäjohtamiseen.
Olen toistaiseksi usein ainoa nainen kokouksissa. En missään tilanteessa halua mukaan siksi, että projektiin tai kokoukseen tarvitaan edes yksi nainen, vaan aidosti osaamisen takia. Toivon näkeväni ICT-alalla enemmän naisia ja enemmän eritaustaisia osaajia. Erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien ääni pitäisi saada kuuluville, jotta koko ala ja sitä kautta yhteiskunta ei määrittyisi vain miesinsinöörien mielen mukaan.
ICT-alan osaajapula on huutava ja naisia on alalla yhä vain 15 %. Hyvistä työllistymismahdollisuuksista huolimatta yhä harvempi nuori valitsee alan, vaikka se tarjoaa hyvin monipuolisia ja haastavia urapolkuja. Toki tiedän alalla vallitsevat asenteet, sillä olen itsekin törmännyt hyvin moninaiseen kohteluun ja yllättäviin tilanteisiin.
Tilanne kuitenkin muuttuu koko ajan paremmaksi, joten toivon, että esimerkit meistä ICT-alan naisista rohkaisevat nuoria naisia hakeutumaan alalle. Ei tarvitse olla nörtti tai matematiikkaintoilija, sillä alalla tarvitaan erilaisia osaamisia ja kyvykkyyksiä. Alan perusasioiden ymmärtämisestä on etua, jotta voi keskustella samoilla termeillä muiden alalla olevien kanssa.
Olen usein tehnyt asioita eri tavalla ja eri järjestyksessä, joidenkin mielestä väärässäkin. Se ei ole kuitenkaan estänyt minua menemästä eteenpäin. Tällä hetkellä on kiehtovaa olla mukana tutkimassa aivan uusia tulevaisuuden 6G-verkkoja, joita ei vielä ole olemassa. Kestävän kehityksen tuominen osaksi ICT-alaa on viimeisin suuri haaste, johon olen tarttunut. Toivon saavani uusia naiskollegoita mukaan mielenkiintoisiin tehtäviin ICT-alalla.
Marja Matinmikko-Blue
Kirjoittaja on tekniikan ja filosofian tohtori, joka toimii Oulun yliopistossa radiotaajuuksien hallinnan dosenttina ja 6G-lippulaivan kestävän kehityksen ja sääntelyn johtajana.
