Työ ei pysähdy, vaikka on korona

Sain kesäkuussa tiedon, että minut oli valittu viestinnän harjoittelijaksi liikenne- ja viestintäministeriöön. Kesällä olin toiveikas siitä, että korona hellittää ja pääsen työskentelemään paikan päälle Eteläesplanadille uusien työtovereideni kanssa.

Syksyn tullessa ja lehtien tippuessa puista oli kuitenkin todettava tämän toiveen olevan vielä kaukainen haave.

Korona-aikana ministeriön työ ei ole pysähtynyt. Se on vain muuttanut muotoaan. Niinpä olen harjoitteluni aikana päässyt kokemaan sidosryhmille järjestettävät ja kaikille avoimet tilaisuudet etäilyn aikana.

Korona-aikaan aloittaneena minulle on esittäytynyt normaalina maailma, joka on pidempään liikenne- ja viestintäministeriössä työskenteleville poikkeuksellinen. En ole ollut mukana tilaisuuksissa, joissa salin täyttää puheensorina ja ihmiset istuvat vieri vieressä.

Sen sijaan olen ollut tapahtumissa, joissa fyysisesti paikalla ovat vain puhujat, tapahtuman toteuttajat ja siitä viestivät. Tilaa on ollut täyttämässä maksimissaan parikymmentä ihmistä, ja sallittu määrä on vain laskenut mitä pidemmälle harjoitteluni on edennyt.

Tämä ei kuitenkaan ole tarkoittanut vähäistä osallistumista. Etäosallistuminen on pikemminkin kasvattanut kuulijakuntaa niin, että tilaisuuksia on seurannut samanaikaisesti jopa useita satoja henkilöitä.

Vaikka fyysinen liikkuminen vähentyi koronan leviämisen estämisen nimissä, niin toimivien viestintäverkkojen ansiosta vuoropuhelu jatkui. Verkkotilaisuuksiin kaikki ovat päässeet mukaan paikasta riippumatta. Se on mahdollistanut mielenkiintoisen puheen kuuntelun lounastauolla ja aiheeseen palaamisen myöhemmin tilaisuuden tallenteen muodossa.

Uskon, että virtuaaliset tapahtumat ovat saavuttaneet ihmisiä, jotka eivät olisi päässeet läsnäoloa vaativiin tapahtumiin. Saavutettavuus on lisääntynyt monessa muussakin mielessä. Esimerkiksi tilaisuuksien tallenteet tekstitetään jälkikäteen.

Erilaiset ajat ovat tuoneet ministeriöön mukanaan myös kasvavan määrän puhepyyntöjä. Kynnys pyytää puhetta näyttää madaltuneen, kun etätapahtumat ovat mahdollistaneet puheiden videoimisen etukäteen, mikä on tuonut liikkumavaraa kalentereihin.

Harjoitteluni aikana olenkin päässyt mukaan viestinnän videotuotantoon. Etukäteen videoitavat ja editoitavat puheet ovat mahdollistaneet puhujan osallistumisen yhä useampaan tilaisuuteen, kun aikatauluttaminen on helpottunut eikä paikan päälle matkustamiseen kulu aikaa.

Mutta ovatko etätapahtumat tehneet viestinnästä yksisuuntaista? Verkkotapahtumissa kaksisuuntaista viestintää on pyritty mahdollistamaan eri keinoin. Tilaisuuksien aikana on mahdollista jättää kommentteja ja osallistua keskusteluun kommenttilaatikon kautta. Kysymyksiä poimitaan talteen ja niihin vastataan Kysymyksiä ja vastauksia -osioissa.

Viestinnän kulkeminen molempiin suuntiin on tärkeää, ja koronan aikaan sille on keksittävä uudet keinot. Sosiaalisen median kanavat tarjoavatkin mahdollisuuden kehittää uusia keinoja kuunnella. Esimerkiksi Facebookissa on järjestetty tapahtuman jälkeen kyselytunti, jossa aiheen asiantuntijat vastasivat kysymyksiin, jotka olivat jääneet katsojia mietityttämään. 

Vaikka tapahtumissa tauoilla kahvin ääressä vaihdetut kuulumiset ovat hetkeksi jääneet pois, nautitaan myös tämän ajan tarjoamasta mahdollisuudesta päästä kuulemaan maailmanluokan puhujia kotisohviltamme käsin.

Pysytään digitaalisesti läsnä siihen saakka, kunnes fyysinen läsnäolo on taas turvallista.

Sanna Parkkinen
Kirjoittaja on viestinnän harjoittelija liikenne- ja viestintäministeriön viestintäyksikössä.