Tutkittu tieto on kestävän meriliikenteen edistämisen tukipilari
Tämä kirjoitus on osa liikenne- ja viestintäministeriön Tutkitun tiedon teemavuoden blogisarjaa. Sarjan tarkoituksena on nostaa esiin LVM:n ja hallinnonalan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä asiantuntijoita sen takana.
Elämme parhaillaan YK:n merentutkimuksen vuosikymmentä. Yhdessä muiden hallinnonalojen kollegoiden ja maamme johtavien merentutkijoiden kanssa saan olla mukana pohtimassa, mitä tämä tarkoittaa Suomessa. Meillä on valtavasti korkeatasoista merten tilaan liittyvää tutkimusta, joka hyödyttää päätöksentekoa niin täällä kotimaassa kuin maailmalla.
Haluan nostaa esiin näkökulman, joka liittyy kiinteästi työhöni Suomen edustajana Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n neuvotteluissa.
Greg Atkinson, erään meriteollisuuden konsulttiyrityksen perustaja, kirjoitti elokuussa osuvasti tutkitun tiedon ja meriliikennealan kansainvälisen päätöksenteon suhteesta.
Atkinson muistutti, että vaikka keskustelut IMO:ssa perustuvat yleensä tutkittuun tietoon, IMO ei ole tieteellinen toimielin. Päätöksiä ei tehdä puhtaasti tieteellisten faktojen pohjalta, vaan ne ovat aina kansainvälispoliittisten neuvotteluiden ja kompromissien tuloksia. Ja usein vielä monitasoisen kansainvälisen sihteeristön ja toimielinprosessin muovaamia.
Näin ei varmasti saada tieteen tai ilmastokriisin vakavuuden näkökulmasta riittäviä päätöksiä. Mutta päätökset eivät silti ole oikein tai väärin – ne ovat vain valtioiden tietyllä aikavälillä saavuttamia parhaita mahdollisia ratkaisuja.
Maailmanlaajuisia ratkaisuja kannattaa tavoitella
Vaikka siis välillä kismittää IMO:n tai muun kansainvälisen päätöksenteon hitaus ja riittämättömyys, on hyvä muistaa vanha suomalainen sananlasku siitä, kuinka yrittänyttä ei laiteta. Maailmanlaajuiset ratkaisut ovat niin paljon vaikuttavampia ja kaikille parempia kuin alueelliset ratkaisut, että niitä kannattaa tavoitella, vaikka aina ei täydellisesti onnistuisikaan.
Eikä valtioiden välinen päätöksenteko suinkaan ole ainoa tai edes tärkein muutoksen ajuri. Kaikkialla meriklusterissa viimeisin tutkimus ajaa alusten, käyttövoimien ja operoinnin muutosta vähäpäästöisempään suuntaan.
Esimerkiksi maailman suurin konttiliikenteessä toimiva varustamo Maersk tilasi elokuussa kahdeksan metanolilla käyvää valtamerialusta, mikä yhtiön mukaan vähentää sen vuosittaista hiilijalanjälkeä noin miljoonalla tonnilla.
Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman ennakkoluulotonta tutkimustyötä alalla. Toivon, että alalla panostetaan jatkossakin yhä enemmän tutkimus- ja kehitystyöhön.
Kansalaisyhteiskunta tuo painetta kuunnella tiedettä
Miten sitten lisätä tutkitun tiedon vaikutusta ilmastopäätöksiin kaikilla tasoilla? Uskon, että maailman muuttamiseksi parempaan monenkeskisten kansainvälisten neuvottelujen keinoin tarvitaan kipeästi muutakin kuin neuvottelujen kohteena olevan alan viimeisintä tutkittua tietoa.
Ensimmäinen tärkeä ainesosa on julkinen, kansalaisyhteiskunnasta tuleva paine kuunnella tiedettä. Suurta valtaa maailmanpolitiikan kentillä käyttävissä Etelä-Amerikan, Afrikan ja Aasian valtioissa tällaista painetta ei välttämättä ole, joten on toivottava, että sen korvaa tai sitä täydentää vastuullisten meriklusterin toimijoiden ääni.
Toinen keskeinen ainesosa on oman taustatutkintoni alan eli yleisen valtio-opin ja kansainvälisten suhteiden tieteellinen tutkimus ja sen popularisointi.
Meidän on opittava lisää siitä, kuinka muodostetaan, vaalitaan ja kehitetään tuloksekkaita valtioiden välisiä kumppanuuksia monenkeskisen diplomatian areenoilla, kuinka eri tavoin hallittujen valtioiden kannanmuodostukseen vaikutetaan, ja kuinka vallankäyttöä oikeutetaan YK:n alaisissa elimissä.
Heitänkin haasteen tutkijoille Suomen yliopistojen valtio- ja yhteiskuntatieteellisissä tiedekunnissa sekä alan instituuteissa: tutkikaa IMO:n neuvotteluja kansainvälisen meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Työtä ja selvärajaisia tutkimusaiheita riittää!
Hyvää tutkitun tiedon teemavuotta kaikille!
Eero Hokkanen
Kirjoittaja on neuvotteleva virkamies liikenne- ja viestintäministeriön ilmasto- ja ympäristöyksikössä.
Twitter @eerohokkanen
