Terveisiä Lontoosta! Aloittelevan merivirkamiehen lokikirja

Lauantai 11.5.2019

Istun aamukahvilla Chelsean kaupunginosassa Lontoossa. Hesarissa on artikkeli Viron tuoreesta hallituksesta. Kuluneella viikolla keskustelin Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n päämajan käytävillä virolaisen kollegan kanssa talvimerenkulusta. IMO:ssa on 174 jäsenmaata, eikä kovinkaan moni niistä tunne Itämeren talvimerenkulun tosiasioita kuin me ja Viro.

Me. Suomi. Tuntuu hyvältä edustaa kotimaataan maailmalla. Ja erityisesti asiassa, joka on koko maailmalle kohtalonkysymys: ilmastonmuutoksen seurausten välttäminen. Merenkulun osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on vain noin 2,5 prosenttia, mutta ilman vähennystoimia sektorin päästöjen arvioidaan kasvavan jopa 50-250 prosentilla tulevina vuosikymmeninä.

Keinoista maailman merenkulun päästöjen vähentämiseksi päätetään IMO:n meriympäristön suojelukomiteassa. Eilen päättyi tälle komitealle esityötä tekevän työryhmän kokousviikko, ja maanantaina alkaa komitean järjestyksessään 74. kokous. Jännittävää.

Maanantai 13.5.2019

Tulin istuntosaliin ajoissa. Ulko-ovella ympäristöjärjestöjen edustajat antoivat nopeussakkoja: heidän mielestään IMO:n jäsenmaiden tulisi tässä kokouksessa päättää alusten nopeuden rajoittamisesta, jotta merenkulun päästöt putoaisivat mahdollisimman nopeasti.

Suomi kannattaa alusten nopeuden optimointia. Pakollinen nopeuden rajoittaminen on kiistanalainen keino, vaikkakin se on osoitettu tehokkaaksi. Esimerkiksi Argentiina ja muut nopeasti pilaantuvia tuotteita meritse kuljettavat valtiot vastustavat rajoituksia, koska ne aiheuttaisivat viivästyksiä ja taloudellisia menetyksiä.

Itämerellä puolestaan kulkee paljon Suomelle elintärkeää aikarahtauksiin perustuvaa lähiliikennettä. Nopeudesta päättää usein rahtaaja, ei varustamo tai yksittäinen alus, joihin sääntelytoimet täältä IMO:sta käsin kohdistettaisiin.

Yhtälö on siis hankala, mutta keskustelua siitä on jatkettava. Suomella ja muillakin mailla pitäisi olla valmius kyseenalaistaa näkemyksiään ilmaston hyväksi.

Jotkin merenkulkuvaltiot liittäisivät nopeusrajoituksiin myös pakolliset alusten konetehon rajoitukset. Tässä Suomen on muistutettava jäästä: heikommat alukset eivät selviydy talvella merialueidemme sää- ja jääolosuhteista.

Tiistai 14.5.2019

Kokousedustajat jatkavat työtään työryhmissä. Opin nopeasti, että jos jokin asia IMO:ssa on kovasti kiistanalainen, se etenee hitaasti tai jämähtää niille sijoilleen. On välttämätöntä tuntea menettelytavat, ohjesäännöt, strategiat ynnä muut kommervenkit järjestön hallinnon kaikilla tasoilla, jos aikoo saada IMO:ssa jotain aikaan. Minulla opittavaa riittää.

Kenties yhtä tärkeää on yhteistyö muiden valtioiden kanssa. Helppoa on löytää yhteinen sävel samanmielisten valtioiden kesken. Huomattavasti vaikeampaa on yhteispeli niiden valtioiden kanssa, jotka eivät jaa samoja tavoitteita. Huomaan usein tarvitsevani lehmän hermoja, luovaa ajattelua, diplomaattista kieltä ja kyvykkyyttä kompromisseihin.

Kokous jatkuu tänäänkin noin kello kahdeksaan illalla. Koska kokouskieli on englanti, sitä äidinkielenään puhuvilla delegaateilla on etulyöntiasema: linjaukseen tai kokousraporttiin kirjattava ilmaus on tarkkana ja selkeänä mielessä. Valtaosa kollegoista on juristeja, joiden neuvottelut yksittäisestä sanasta ja sanajärjestyksestä venyttävät kokousta. Toisaalta tarkan sopimuskielen kerrotaan estäneen monta vahinkoa.

Keskiviikko 15.5.2019

Syön aamiaisen tehokkaasti matkalla kokouspaikalle. Useampi työryhmä pohtii tänään alusten energiatehokkuutta. Uusien alusten energiatehokkuuden sääntely on kansainvälisellä tasolla keskeinen keino merenkulun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

Kaikkialla maailmassa tulee rakentaa yhä energiatehokkaampia aluksia. Suomi kannattaa sitä, että uusien alusten energiatehokkuusmääräysten aikarajoja kiristettäisiin vuodesta 2025 vuoteen 2022. Myös jo olemassa olevien alusten energiatehokkuuden hallintasuunnitelmia tulee kehittää yhä velvoittavampaan suuntaan kuitenkin niin, etteivät muutokset vääristä kilpailua.

Nämä toimet eivät kuitenkaan yksinään riitä. Herään tähän, kun keskustelu työryhmässäni kiertyy yhä uudelleen vanhojen rakenteiden vääntelyksi. Saavuttaaksemme pysyviä päästövähennyksiä, tarvitaan merenkulkualalla kokonaan uudenlaisia ratkaisuja. Tuon tämän puheenvuoroissani esille. Suomessa ollaan jo pitkällä esimerkiksi roottoripurjeiden ja erilaisten hybridialusten kehittämisen osalta.

Suomi on pitänyt kokousviikon aikana esillä myös merenkulun digitalisaation ja automaation roolia päästöjen vähentämisessä. Korkean teknologian maana meillä on moraalinen velvollisuus tehdä enemmän kuin oma osamme merenkulun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä: kehittää ja viedä maailmalle uusia ratkaisuja.

Perjantai 17.5.2019

Ratkaisevien päätösten lähestyessä paine kasvaa paitsi IMO:n suuressa istuntosalissa, myös alaselässäni. Kahden viikon kokoustaminen on vienyt lihakseni kivuliaaseen jumiin.

Suomen esityksestä haitallisen mustan hiilen päästöjen huomiointi kansainvälisessä merenkulussa arktisella alueella etenee. Kollega liikenne- ja viestintävirasto Traficomissa on tehnyt tämän eteen paljon töitä eri areenoilla. Pieniä voittoja.

Iloitsemme, kun komitea hyväksyy Suomen kannattaman päätöslauselman alusten ja satamien tiedonjaon ja muun yhteistyön edistämiseksi. Esimerkiksi maasähkön käyttömahdollisuuksia voinemme Suomessakin merkittävästi lisätä, jotta yhä harvemman aluksen tarvitsisi käyttää satamassa apukoneita sähkön tuottamiseksi.

Kaikki ei kuitenkaan etene toivomallamme tavalla. Työ kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi tehokkain keinoin olisi voinut jatkua nykyistä nopeammassa tahdissa. Tärkeintä kuitenkin on, että liikutaan eteenpäin.

Poistun IMO:n suuren istuntosalin vasemmasta uloskäynnistä. Siinä paraatipaikalla on Suomen valtion aikanaan lahjoittama jäänmurtaja Urhon pienoismalli. Kuluneen kahden viikon jälkeen se muistuttaa minua paitsi oman merenkulkumme erityispiirteistä, myös suomalaisesta periksiantamattomuudesta haasteiden edessä. Työ merenkulun ilmastopäästöjen vähentämiseksi jatkuu.

Eero Hokkanen
Kirjoittaja on erityisasiantuntija liikenne- ja viestintäministeriön ilmasto- ja ympäristöyksikössä. Hän osallistui Suomen edustajana IMO:n meriympäristön suojelukomitean kokoukseen Lontoossa 13.-17.5.2019 ja sitä edeltävään merenkulun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä käsittelevään istuntojenväliseen työryhmään 7.-10.5.2019.