Tekniikka mahdollistaa, tehostaa, lisää elämän laatua

Kirjoitus on osa #womenintech-blogisarjaa.

Kun me naiset olemme niin näppäriä hyödyntämään monia teknisiä laitteita esimerkiksi ruuanlaiton sekä kodin- ja terveydenhoidon helpottamiseksi, niin miksi sitten vieläkin elää niin vahvasti ajatus, etteivät tekniset alat ja ammatit olisi meitä varten. Mielenkiintoista.

Mielikuvat elävät ja ohjaavat ajatteluamme ja valintojamme vahvasti - usein alitajuisesti. Itse olen käynyt pitkän matematiikan luokan ja opiskellut diplomi-insinööriksi, vaikken koskaan ajatellut erityisesti olevani matemaattisesti tai teknisesti suuntautunut. Syvempi looginen ajattelu kun on vain mielestäni maalaisjärjen käytön sujuva jatkumo.

Näin ajattelin myös parikymmentä vuotta sitten, kun valitsimme tyttärellemme Lauralle kolmosluokalta matematiikkaan suuntautuneen ryhmän musiikki- tai liikuntaluokan sijaan. Vasta syksyllä koulun alettua totesimme luokalla olevan vain kolme tyttöä ja siten kovin niukasti tyttöluokkakavereita, heräsimme siihen vahvasti elävään mielikuvaan, että tuo luokka olisikin tarkoitettu enempi pojille.

Minusta ei lainkaan. Hyvää loogista päättelykykyä tarvitsevat kaikki ja juuri sitä mm. pelein harjoitettiin tuossa alakouluvaiheessa ja myös myöhemmin yläkoulussa.

Ei Laurasta todellakaan kasvatettu nörttiä tai insinööriä, vaan ajattelimme kolmen isoveljen pikkusiskon ja hiuksiltaan blondin saavan lisäarvoa johdonmukaisesta ajatuksenjuoksusta. Tämä toimikin. Lopulta hänestä sitten kehittyi ammatiltaan laitehoidoista kiinnostunut kosmetologi, joka nykyisin toimii Espanjassa.

Oma polkuni diplomi-insinööriksi muotoutui sattumalta, sillä ihan pikkutytöstä lähtien olin haaveillut lääkärin urasta. Verikammoisesta lääkäristä vaan tuskinpa olisi kehittynyt menestyjää.

Yo-kirjoitusten jälkeen suuntasin sitten kuitenkin rakkauden perässä Lappeenrantaan tuotantotalouden opintoihin, kun halusin ’isona’ johtajaksi enkä akateemiseksi sihteeriksi ekonomina. Noin stereotyyppisesti ajatuskuviot menivät vielä alta kaksikymppisenä.

Olen nauttinut valinnoistani. Naisena perinteisesti miesvaltaisessa ympäristössä niin opiskelun kuin myöhemmin työelämän aikana olen aina tullut huomatuksi, muistetuksi ja myös kuulluksi. Olen aina uskonut tasa-arvoisuuteen ja sen ohjaamana olen rohkeasti tarttunut tarjottuihin mahdollisuuksiin. Se on kannattanut, sillä työ tekijäänsä myös opettaa.

Liiallinen itsekriittisyys ei ole hyve. En esimerkiksi Digitassa työt aloittaessani tiennyt, mitä eroa on antenni- ja kaapelitelevisiolla, sillä sieltähän ne signaalit pistokkeesta tv-ruudulle siirtyivät. Piankos toki eron opin. Noin viidentoista Digita-vuoden aikana tuli analoginen televisiokin digitalisoitua ja Yleisradion jakelutekniikkaosastosta rakennettua huipputiimin kanssa täysverinen verkko-operaattori.

Tekniset innovaatiot ovat jo pitkään helpottaneet arkeamme - osa niistä myös viihdyttänyt television tapaan meitä. Nyt vaadimme niitä myös turvaamaan kestävämmän kehityksen ja vahvasti sijoittajienkin priorisoiman vastuullisuuden kautta myös varmistamaan hyvän tulevaisuuden lapsillemme ja tuleville sukupolville.

Tässä työssä on hyvä olla mukana myös vahva joukko naisia. Mukaan vaan.

Sirpa Ojala
Kirjoittaja on työskennellyt Digita Oy:n toimitusjohtajana. Nykyisin hän on hallitusammattilainen.