Talouden ja tekniikan rajapinnassa
Kirjoitus on osa #womenintech-blogisarjaa.
Roskakori. Sinne lensivät abivuonna opinto-ohjaajalta saadut Mikkelin kauppaopiston hakupaperit.
Olimme tehneet opinto-ohjaustunnilla koehaun – minne kukin aikoi hakea ylioppilastutkinnon jälkeen. Olin laittanut hakukohteiksi Turun ruotsinkielisen ja Helsingin suomenkielisen kauppakorkeakoulun. Seurauksena oli yksityisesti annettu opinto-ohjaus, jonka neuvoja en sitten kuitenkaan noudattanut.
Hain Helsingin kauppakorkeakouluun, ja ovi sinne aukesi ensimmäisellä yrittämällä vuonna 1981. Pääaineeksi valitsin kansantaloustieteen, joka tarjosi selityksiä talouden ja yritysten käyttäytymiselle.
Maalla kesät viettäneenä hevostyttönä kaipasin kuitenkin luonnontieteiden pariin, ja kauppiksen rinnalla aloin opiskella metsätieteitä Helsingin yliopistossa. Talous- ja metsätieteiden yhdistelmä vei silloiselle Metsäntutkimuslaitokselle tutkimaan raakapuumarkkinoita.
Ensimmäinen vakituinen virkani oli Kilpailuvirastossa nuorena tutkijana vuonna 1989. Työni suuntautui – sattumalta taloustiedettä ja teknisiä aloja yhdistellen – energia-alan ja muiden luonnollisten monopolien kilpailuolosuhteiden selvittämiseen.
Vuoden virkavapaus ja Yrjö Jahnssonin säätiön stipendi mahdollistivat toimialan taloustieteen jatko-opinnot Harvardin yliopistossa. Toimialan taloustiede on perustana kilpailu- sekä sääntelyteorioille – siihen aikaan kyseinen taloustieteen haara ei kuulunut suomalaiseen taloustieteen kurssitarjontaan.
1990-luvun puolivälissä sähkömarkkinat avattiin kilpailulle ja uusi sääntelyviranomainen Sähkömarkkinakeskus perustettiin. Aloitin keskuksen johtajana 1998 ministeriön lyhyen houkuttelun jälkeen. Maakaasun ja päästökaupan tehtävien myötä viraston tehtäväkenttä laajeni ja nimi muuttui Energiamarkkinavirastoksi.
Seuraavat kymmenen vuotta olivat innostavia: energiamarkkinat kehittyivät ja integraatio eteni, eurooppalainen sääntelyviranomaisyhteistyö käynnistyi. Yksi tähänastisen työurani mielenkiintoisimmista tehtävistä oli päästä viemään pohjoismaista sähkömarkkinamallia eurooppalaisen sähkömarkkinan esikuvaksi.
Keväällä 2011 hyppäsin uudelle alalle aloittaessani Viestintäviraston pääjohtajana. Myös siinä yhdistyivät talous ja tekniikka. Sähkö- ja telealalla on paljon yhteistä: verkot, kilpailu ja sääntely. Mutta niillä on myös eroja, sillä telealalla mobiiliverkot mahdollistavat kilpailua myös verkkopuolella.
Talous ja tekniikka ovat tiivis pari, kun telepuolella arvioidaan huomattavaa markkinavoimaa ja kilpailun edistämiseksi teleyrityksille asetettavia velvoitteita. Pääjohtajakauteen mahtui myös jännitystä. 4G-verkon käyttämän 800 megahertsin taajuushuutokauppa kesti peräti yhdeksän kuukautta ja tuotti valtiolle 108 miljoonaa euroa.
Yli 20 vuoden virastopäällikköuran jälkeen halusin vielä kokea uutta. Siihen tarjoutui mahdollisuus Suomen kantaverkkoyhtiö Fingridissä, jossa aloitin viisi vuotta sitten markkinoista vastaavana johtajana.
Aloittaessani kuvittelin, että sähkömarkkinat ovat lähes valmiit ja eurooppalaisittain yhdistyneet. Asioiden oikea laita valkeni pian: meneillään oli valtava energiamurros, jossa ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää perusteellisia muutoksia energian tuotantoon ja kulutukseen.
Olen päässyt mukaan rakentamaan alustaa puhtaalle sähköjärjestelmälle ja mahdollistamaan puhtaan sähkön tuotannon kasvua ja sen käyttöä korvaamaan päästöjä tuottavia energiamuotoja.
Murroksen mahdollistaminen tarkoittaa sähköverkon rakentamista ja sähkömarkkinoiden ja sähköjärjestelmän käyttötoiminnan muokkaamista sopivaksi sään mukaan vaihtelevalle tuotannolle ja kulutuksen aktiiviselle osallistumiselle sähköjärjestelmän tasapainotukseen. Työssä tarvitaan sekä tekniikan että talouden ymmärtämistä.
On ihanaa tehdä merkityksellistä työtä.
Asta Sihvonen-Punkka
Kirjoittaja on Fingridin varatoimitusjohtaja.
