Sitkeys ja hyvä huumorintaju auttavat miehisellä alalla

Kirjoitus on osa #womenintech-blogisarjaa.

Laivat ovat olleet osa elämääni syntymästäni asti. Niillä olen oppinut ensiaskeleet, palloleikit ja monet muut taidot.

Isäni työskenteli laivoilla päällikkönä, osittain myös laivojen rakennusprojekteissa sekä varustamoiden rahtausosastoilla, ja perhe matkusti aina hänen työnsä perässä.

Lukion lopussa mietteet tulevasta olivat moninaiset. Useat alat kiinnostivat ja hainkin eri alojen opiskelupaikkoja. Tulin valituksi merenkulkualan opintoihin, joista ensin ajattelin, että ne olisivat vain välivuoden täyte. Innostus merenkulun perustaitojen, kuten laivan kone-, sähkö-, radio- ja lääkintätehtävien sekä tietysti navigoinnin oppimisessa veivät mennessään ja jatkoin opintoni merikapteeniksi. 

Loma-ajat työskentelin laivoilla ja keräsin praktiikkaa pätevyyskirjoja varten. Merikapteenin koulutuksen päätyttyä jatkoin työtä laivoilla tavoitteena merikapteenin pätevyyskirja. Onneksi töitä riitti ja matkan varrelle sattui ihmisiä, jotka antoivat mahdollisuuden 160-senttiselle ”pitkänhuiskealle” blondille näyttää osaamisensa miesvaltaisella alalla. Aina se ei ollut helppoa.  

Palaan hetkeksi ajassa taaksepäin, merenkulkuopintojeni ensimmäiseen päivään. Silloin ylemmällä luokalla oleva mies totesi: ”Mitä sinäkin tyttö tänne lähdit. Olisit joutanut jäämään kotiin hellan ääreen.” Kerran eräs mies joutui parikseni ryhmätyöhön. Hänen ensimmäinen kommenttinsa oli, mitä pahaa hän on tehnyt, että joutui parikseni. Näihin ja moniin muihin ei niin mieltä ylentäviin kommentteihin joutui valitettavasti tottumaan 1990-luvulla uran alkuvaiheissa myös työelämässä.  

Erään kerran, ollessani jo perämies, lensin miehistön vaihdossa laivan muun miehistön kanssa Italiaan. Laiturilla sanottiin, ettei minulla ole asiaa alukselle, koska päällikkö ei suostu ottamaan naisia laivaansa. Soitin Suomeen varustamon miehittäjälle ja tiedustelin, miten edetään. Neuvoksi annettiin istua laiturilla pollarin päällä ja odottaa. Viiden tunnin odottelun jälkeen aluksen yliperämies käveli laakonkia alas esittelemään itsensä ja sanoi, että nyt olen tervetullut. Laivan lähdettyä merelle päällikkö tuli vahtiini ilmoittamaan, että hän on hakenut pelastautumispukunsa hyttiinsä, koska ei luota laiva pysyvän pinnalla, kun mukana on nainen.

Valitettavasti sukupuolten tasa-arvo ei tässä ammatissa ole menneinä vuosina toteutunut kaikilta osin ja työurallani on tullut eteen monia sattumuksia, joita nykyisin voi vain ihmetellä. Kaikki mahdolliset nimitykset ja vitsit on kuultu moneen kertaan, ja sen myötä kuori on kasvanut paksuksi. Sanonta, että naisena pitää olla kaksi kertaa parempi, ollakseen edes puoliksi yhtä arvostettu kuin kuka tahansa mies, on pitänyt paikkaansa tällä alalla.

Onneksi merenkulkijan uraani on pääosin osunut aivan mahtavia henkilöitä, joiden kanssa työnteko on sujunut erinomaisesti ilman eroa siitä, onko nainen tai mies. Mitä pidemmälle 2000-lukua on eletty, asenteet tasavertaisuudessa ovat muuttuneet parempaan suuntaan. Naiset laivan eri tehtävissä tuovat merenkulun töihin uusia näkökantoja. Työt voidaan suorittaa toisellakin tavoin, kuin perinteisesti on totuttu tekemään.

Merenkulku keinuvassa kodissa, poissa perheen luota pitkiäkin aikoja, ei sovi kaikille ja se voi olla haasteellista niin miehille kuin naisillekin. Laivalla työkaverit ovat sinun perheesi. Näet heidät aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä, juttelet päivän jutut ja käyt heidän kanssaan salilla treenaamassa. Yhteydet ulkomaailmaan ovat parantuneet, mutta silti laivalla olo on eristäytynyttä. Nykyään kaikilla on kuitenkin omat hytit, jossa saa niin halutessaan olla rauhassa työpäivän jälkeen.

Itselleni ura merenkulussa on ollut paras vaihtoehto. Työn ja vapaa-ajan välille voin vetää selvän rajan. Laivalla keskityn työhön 110-prosenttisesti ja vapaalla pääsen täysin irrottautumaan työstä. Vaihtopari hoitaa asioita eteenpäin vapaavuorollani. Samat kasautuneet työt eivät ole odottamassa palatessani, vaan jatkan siitä mihin hän on asiat saanut hoidettua. Laivalla työskennellessä aikaa ei tuhlaannu työmatkoihin, kaupassa jonottamiseen tai ruoanlaittoon. Lomalla taas voin täysin keskittyä läheisiini ja kotiaskareisiin sekä hoitaa asiat rauhassa ilman ruuhkia.  

Meri on hieno elementti vuoden jokaisena päivänä. Sillä on mahtavia luonnonvoimia, joita pitää kunnioittaa ja samalla ihailla.

Merenkulku alana on hyvin monipuolinen. Siinä vaaditaan monia taitoja, mutta toisaalta siinä pystyy kehittämään itseään niissä osissa, mitkä kiinnostavat eniten. Ala tarjoaa paljon kansainvälisiä mahdollisuuksia, jos sinne tähyää. Suomalaista merenkulun koulutusta arvostetaan maailmalla.

Hanna Kujala
Kirjoittaja on jäänmurtajan päällikkö Arctia Oy:ssä.