Rennompi ote palautti ilon pyöräilyyn

Koin pienen identiteettikriisin, kun muutin pandemian aikana ydinkeskustasta lähiöön. Muuton myötä työmatkani kolminkertaistui kertaheitolla.

Huomattavasti pidentynyt työmatka nosti henkistä kynnystä hypätä satulaan. Keskustassa asuessani pyöräilin lähes päivittäin ja kilometrejä kertyi kuin huomaamatta. Toimistolle pyrähdin vartissa. 

Kun marraskuun loskakelit saapuivat, kolmen vartin ajomatka konttorille ei innostanut tarttumaan pyöränsarvista.

Keskustassa vietetyt vuodet kävelymatkan päässä kaikesta olivat myös tehneet tehtävänsä. Pitkän matkan pyöräilykuntoni oli rapautunut. Yläasteella hankittu uskollinen ja lommoinen maastopyöräni - jolla ei ole kertaakaan ajettu hiekkatietä vaikeammalla pinnalla - oli sekin jäänyt vaille huoltoa.

Sisäinen spandex-suorittaja päässäni vaati äänekkäästi kaikki tai ei mitään -lähestymistapaa työmatkapyöräilyyn. Olen oululainen vannoutunut mankeloija. Niinpä mielessäni ainoa oikea tapa oli pyöräillä ympäri vuoden, säällä kuin säällä.  

Ratkaisu pulmaan oli lopulta ripaus armeliaisuutta. Tarvittiin siis asennemuutos.

Olen nykyään tyytyväinen itseeni, jos pyöräilen työpaikalle kerran-pari viikossa. Kilometrejä kertyy viikossa suunnilleen yhtä paljon kuin aiemmin.

Rytmitän pyöräilyä vuodenaikojen mukaan. Kevät ja kesä ovat työmatkapyöräilyn huippukautta. Syksyn tullen alan siirtyä talviteloille. Seuraavaksi aion hankkia nykyistä paremman pyörän, mikä mahdollistaisi pidemmän ja mukavamman pyöräilykauden.

Käytän myös aikaisempaa enemmän julkista liikennettä. Julkisen liikenteen kuukausilippu ja pyöräily ovat yhdessä tuoneet vapautta liikkumiseen.

Kun puhutaan pyöräilystä, törmään välillä ”ai sä kuulut niihin hulluihin” -tyylisiin kommentteihin. Tämä on ehkä meidän pyöräilijöiden itseaiheuttama mielikuva ainaisesta hampaat irvessä tahkoamisesta. Rennompi suhtautuminen on todistetusti palauttanut polkemisen tuoman ilon ja kannustanut taas säännöllisesti satulaan. 

Pyöräilyn suosio on Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin viimeisimmän henkilöliikennetutkimuksen mukaan kasvussa, vaikka mistään huimasta noususta ei olekaan kyse. Syksyllä 2022 yhdeksän prosenttia kaikista kotimaan matkoista tehtiin pyörällä. Se on yksi prosenttiyksikkö enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pystymme vielä parempaan. 

Mitä olen oppinut? Sen, että työmatkapyöräilyyn ei kannata suhtautua ehdottomasti tai asettaa alkuun tavoitteita liian korkealle.

Kokeile vaikka kerran viikossa kuukauden ajan. Saatat jäädä koukkuun!

erityisasiantuntija Jani Haapsaari
kansainvälisten asioiden yksikkö