Nytkö ne kieltävät meiltä kissavideotkin?

Tämä kirjoitus on osa ICT-alan ilmasto- ja ympäristöstrategiaa käsittelevää blogisarjaa, joka julkaistaan kevään 2020 aikana.

Työ liikenteen ilmasto- ja ympäristövaikutusten vähentämiseksi on liikenne- ja viestintäministeriössä tuttua. Mutta mitä kummaa – olemmeko nyt aikeissa puuttua myös digitaalisten valtateiden vapauteen?

Liikenne- ja viestintäministeri asetti marraskuussa 2019 työryhmän laatimaan tieto- ja viestintäteknologia-alan ilmasto- ja ympäristöstrategiaa. Tavoitteena on muodostaa yhteinen näkemys ICT-alan ilmasto- ja ympäristövaikutuksista Suomessa sekä alan roolista ilmastotavoitteidemme saavuttamisessa. Marraskuussa julkaistavassa loppuraportissa on tarkoitus antaa toimenpide-ehdotuksia.

Viimeisen puolentoista vuoden sisällä julkaistun kolmen merkittävän kansainvälisen raportin, ilmastopaneeli IPCC:n, luonnon monimuotoisuuspaneeli IPBES:in sekä YK:n luonnonvarapaneelin johtopäätökset ovat monilta osin samoja: globaali ympäristön tilan heikkeneminen kiihtyy ja saavuttaa pian vaarallisen tason, muutosten hillintä vaatii isoa käännöstä, kestävään tuotantoon ja kulutukseen panostaminen on välttämätöntä.

Haaste on valtava, ja yksi harvoista valopilkuista ratkaisujen löytämiseksi on digitalisaatio, jonka avulla odotetaan saavutettavan merkittäviä muutoksia mm. liikenteessä, ruoan- ja energiantuotannossa, teollisuudessa ja asumisessa.

Yksi digitaalisten palvelujen etu on kulutuksen ”virtuaalistuminen” – voimme yhden päätelaitteen kautta käyttää monia palveluita, joihin ennen tarvittiin useita laitteita ja muita tuotteita. Usein puhutaan digitalisaation avulla voitavan saavuttaa viidentoista, jopa kahdenkymmenen prosentin vähennys kasvihuonekaasupäästöissä.

Saksassa kaksi vuotta sitten julkaistussa digitalisaation energia- ja luonnonvaravaikutuksia tarkastelevassa laajassa taustayhteenvedossa todetaan, että digitalisaation potentiaali resurssi- ja energiatehokkuuden parantajana on kiistaton, mutta hyödyt eivät käy automaattisesti toteen. Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu enenevässä määrin myös digitalisaation kasvavasta hiilijalanjäljestä ja resurssienkulutuksesta.

Käsiteltävän datan määrän kasvulle ei näy loppua. Esimerkiksi videoiden jakamisesta ja katselusta verkossa on tullut nopeasti arkipäivää. Datakeskukset ovat saavuttaneet teollisen mittakaavan, uuden sukupolven mobiiliverkkoteknologioita otetaan käyttöön, hylätyistä laitteista kertyvän elektroniikkaromun määrä kasvaa. Uusien aluevaltausten, kuten lohkoketjujen ja tekoälysovellusten suuri energiankulutus herättää myös huomiota.

Yritykset ovat viime aikoina panostaneet paljon datakeskusten ja verkkojen energiantehokkuuteen sekä uusiutuvaan energiaan. Eri tahoilla tutkitaan kuumeisesti, miten päätelaitteiden materiaalivirtoja ja energiankulutusta saataisiin muutettua kestävämmäksi.

Datan ja laitteiden kasvava määrä kuitenkin haastaa tätä työtä. Julkisuudessa näkee myös toisistaan hyvinkin paljon poikkeavia arvioita ICT-alan – ja esimerkiksi niiden kissavideoiden katselun – aiheuttamista päästöistä ja toisaalta alan aikaansaamista hyödyistä muiden alojen päästövähennystyössä.

Onkin tärkeää, että meillä on laaja-alainen ryhmä niin tutkimuslaitosten, yritysten, julkishallinnon kuin järjestöjenkin edustajia keräämässä tietoa ja pohtimassa sitä, mitä meidän tulisi tehdä negatiivisten vaikutusten vähentämiseksi ja toisaalta, miten digitalisaation potentiaali saataisiin parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön. Tärkeä osa tätä uutta työtä on ymmärryksen lisääminen ja tiedon jakaminen ICT-alan roolista ilmasto- ja ympäristökysymyksissä.

Suomi on digitalisaation ilmasto- ja ympäristökysymysten tarkastelijana ensimmäisten joukossa. Aika tälle työlle on mitä otollisin. Myös Euroopan komissio aikoo Green Deal -tiedonannon ja digistrategian perusteella tarttua ICT-alan potentiaaliin ja toisaalta alan oman hiilijalanjälkeen ja resurssienkulutukseen uudella otteella. Aihe näkynee myös EU:n neuvoston seuraavan puheenjohtajamaan Saksan agendalla.

Entäs ne kissavideot sitten? Tuskin teen kummoista juonenpaljastusta, jos totean jo nyt, että kollektiivista ruutuaikarajoitusta tai kissavideoiden katsomiskieltoa työryhmä ei tule ensimmäisenä toimenpiteenä esittämään.

Voimme kuitenkin kaikki – syyllistämättä ja syyllistymättä – uhrata ajatuksen myös omalle digitaaliselle kulutuksellemme. Kuinka monta päätelaitetta oikeasti on tarpeen ja millä vauhdilla vanhat pitää vaihtaa uusiin? Moni meistä myös havahtuu arjessa tilanteeseen, jossa kaikki perheenjäsenet katsovat luurit päässä omia laitteitaan ja joskus vielä useampaa yhtä aikaa.

Tällaisia tapoja voisimme varmasti aika helposti muuttaakin elämänlaadun siitä kärsimättä.

Tuuli Ojala
Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana LVM:n verkko-osaston ilmasto- ja ympäristöyksikössä.
Twitter @OjalaTuuli

Liikenne- ja viestintäministeriön johtama työryhmä kartoittaa ICT-alan ilmasto- ja ympäristövaikutukset Suomessa ja suosittelee keinoja, joilla vaikutuksia voidaan hallita. Digitalisaation avulla voidaan vähentää päästöjä muilla aloilla, kuten liikenteessä, energiantuotannossa, teollisuudessa ja maataloudessa. Toisaalta tarvitaan lisää tietoa ICT-alan päästöistä, koska ala on kasvanut voimakkaasti ja sen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ovat jääneet vähälle huomiolle verrattuna muihin sektoreihin. Työryhmän väliraportti on valmis kesäkuussa 2020.

Lue lisää Hankeikkunasta!

Aiheen tunniste Twitterissä on #ICTilmasto.