Norminpurku 2.0

Työllisyyden ja kilpailukyvyn parantaminen kuuluvat hallituksen tärkeimpiin tavoitteisiin. Kuinka säädöksiä keventämällä ja helpottamalla sitten synnytetään uusia työpaikkoja tai piristetään elinkeinoelämän kilpailukykyä? Seuraavassa käsittelen muutamia näkökulmia näihin kysymyksiin.

Hallitus on jo kaksi vuottaa määrätietoisesti keventänyt säädöksiä yhtenä kärkihankkeena. Puolivälintarkistuksessa loimme uuden työohjelman kahdelle seuraavalle vuodelle. Norminpurkua tehdään nyt määrätietoisesti kaikilla hallinnonaloilla, joten on hyvä aika päättää, mihin erityisesti on syytä panostaa.

Työaikalaki on laahannut jäljessä siitä, millaiseksi työelämä on muuttunut. Työtä ei tehdä tiukasti tiettyinä kellonaikoina, tiettyinä viikonpäivinä eikä tietyssä paikassa. Nyt valmisteilla olevalla uudistuksella halutaan muun muassa määritellä tämän päivän olosuhteiden mukaisesti työn ja vapaa-ajan ero, ottaa huomioon etätyön lisääntyminen ja työsuhteiden moninaistuminen. Tämä on vanhojen normien perkaamista.

Liikennepalvelulain ensimmäinen vaihe on vahvistusta vailla. Toinen vaihe on vastikään lähetetty lausuntokierrokselle. Norminpurkuhankkeena kyse on suuresta asiasta, ja liikennealan kannalta vieläkin merkittävämmästä. Oletusarvona on se, että liikenteeseen syntyy uutta tarjontaa ja uutta kysyntää, laatu- ja hintakilpailua ja saadaan uusia asiakkaita.

Sana konkurssi ei ehkä ensimmäisenä tuo mieleen työllistymistä. Yhteys löytyy kuitenkin oikeusministeriön norminpurkuhankkeesta, jolla rajattaisiin yksityishenkilön vastuuta konkurssissa. Tällä halutaan helpottaa yrittäjän mahdollisuutta selvitä konkurssin jälkeen veloistaan ja päästä uuteen alkuun – niin työnantajana että itse työntekijänä. Samalla rajattaisiin epäonnistumisen riskiä, toisin sanoen rohkaistaisiin yrittäjyyteen.

Työllistymisen esteenä ei saisi olla se, ettei kansalaisen kannata tehdä työtä. Tällainen tilanne voi olla henkilöllä, jolta valtaosa palkasta menisi vuosikaupalla vanhojen velkojen maksuun. Asialle on tuttu nimikin: kannustinloukku. Yksi norminpurkuhankkeista on huojentaa ulosottoa ja myöntää työttömyyden jälkeen työllistyneelle lykkäystä ulosmittauksen aloittamiseen, jos velallinen sitä pyytää. Työllistyminen tuleekin aina olla motivoivaa ja kohentaa kunkin taloudellista tilannetta.

Monien norminpurkuhankkeiden suoraa vaikutusta työllisyyteen ja kilpailukykyyn voi olla vaikea arvioida. Meidän tulisi kuitenkin rohkeasti ajatella vipuvaikutuksia – hieman kuten biljardissa pelaaja suunnittelee lyöntinsä vaikutusta seuraaviin palloihin.

Tuoko kaupan aukiolo asiakkaita myös viereiseen ravintolaan? Kuinka paljon enemmän rakennetaan, kun luvat saa helpommin ja nopeammin? Millaisen vaikutuksen maalaiskunnan talouteen tekee se, että kesämökistä voi tehdä helpommin ympärivuotisen vakinaisen asunnon? Montako työpaikkaa syntyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sen takia, että julkisten hankintojen kilpailutuksen kynnysarvoa korotettiin?

Norminpurku tuskin itsessään herättää suuria otsikoita, mutta sen kerrannaisvaikutuksia kannattaa arvioida rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Ja tehdä tämän rohkaisemana uusia avauksia työllisyyden ja kilpailukyvyn edistämiseksi.

Anne Berner Liikenne- ja viestintäministeri,
hallituksen  norminpurku-kärkihankkeesta vastaava ministeri

 

Julkaistu osoitteessa anneberner.fi 07.05.2017. Julkaistu LVM:n Impulssi-blogissa 22.05.2018.