Naisistona sinivalkoisilla siivillä
Kirjoitus on osa #womenintech-sarjaa.
Upea valomeri loistaa edessä illan pimeydessä, tähdet ja kuu valaisevat tienoota, kun lentokone lähestyy määränpään lentokenttää. Tämä näky sai pienen tytön haltioitumaan ja vei sydämeni mukanaan jo reilut 30 vuotta sitten, kun istuin isäni ohjaaman lentokoneen ohjaamossa. Muistan miettineeni, miten upeaa olisi jonain päivänä seurata isän jalanjälkiä ja päästä lentokapteeniksi Finnairille.
Kului useampi vuosi ja muistan miettineeni, onko naisilla edes mahdollisuutta hakeutua niinkin miehiselle alalle, kuin ilmailu vielä silloin oli. Sain perheeltäni onneksi paljon kannustusta ja lukion jälkeen jatkoin pieneksi hetkeksi insinööriopintojen pariin. Derivoinnit ja integroinnit saivat kuitenkin väistyä, kun minut valittiin Finnairin pääsykokeista opiskelemaan Suomen Ilmailuopistoon lentäjäksi.
Työyhteisössämme sukupuolella ei ole vaikutusta
Toimin Finnairilla lentokapteenina ja lennän Airbus -sarjan koneita eri puolille Eurooppaa. Lentäjänä työskentely on ollut todella antoisaa ja mielenkiintoista. Jokainen työpäivä on erilainen, kohteita on paljon ja ne tuovat oman mausteensa työhön. Koronan aiheuttama epävarmuus alalla toi pitkiä lomautuksia ja poissaoloja töistä. Olen itsekin tässä epävarmassa tilanteessa joutunut pohtimaan, olisiko jotain toista alaa, joka olisi itselleni näin tärkeä ja kiinnostava. Kaipuu taivaalle ja lentämään oli kuitenkin suuri ja usko töiden jatkumiseen vahva. Paluukoulutuksen jälkeen suupieleni kaartuivat leveään hymyyn vetäessäni koneen ensimmäistä kertaa taivaalle yli 20 kuukauden tauon jälkeen.
Työkaverit vaihtuvat käytännössä päivittäin, mutta sukupuolesta ja iästä riippumatta olemme hyvin saman henkisiä ja pitkätkin työpäivät vierähtävät kuin siivillä. Vaikka meitä naislentäjiä Finnairilla on vain kolme prosenttia koko vajaan 900 lentäjän joukosta, on naisistonakin muutaman kerran tullut lennettyä. Tällöin koko henkilökunta sekä ohjaamossa, että matkustamossa on naisia.
Koen, että työyhteisössämme sukupuolella ei ole vaikutusta. Se, että olen nainen, ei ole yli 16 vuotisen urani aikana koskaan ollut esteenä tai tuonut itselleni ylimääräisiä haasteita. Jos kukaan nuori miettii, kannattaako hakea lentäjän ammattiin tai onko perheen perustaminen naislentäjälle este, voin lämpimästi suositella alaa. Itselläni on kolme alle 10-vuotiasta lasta, töiden ja perhe-elämän yhteensovittaminen on sujunut meidän perheessä mutkattomasti.
Ilmailuala toki on tekninen ja siten kohtuullinen osaaminen matematiikan, fysiikan ja englannin saralla lukiovaiheessa edesauttaa alalle pääsyä. Kympin oppilas ei tarvitse olla, hyvä itsetunto ja positiivinen asenne johtavat pitkälle. Kannustan jokaista alaa harkitsevaa nuorta laittamaan hakemuksen sisään. Sinäkin saatat olla jonain päivänä ihastelemassa lähestyvää valomerta tai kaunista auringonnousua ohjaamosta käsin.
Johanna Jovio
Kirjoittaja työskentelee lentokapteenina Finnairilla.
