Minä ja #womenintech
Uteliaisuus. Sana, joka on kautta historian saanut ihmiset etsimään vastauksia itseään ympäröivästä maailmasta. #womenintech voisi hyvin osaltani kääntyä myös muotoon #techinwoman, koska se mitä olen, on ollut minussa aina – halu ymmärtää, miten maailma ja sen palaset toimivat, ja olla osa tätä ”konetta”.
Pieni maaseutupitäjä ei katsonut sukupuolta, kun hommat ja harrasteet olivat kaikilla yhteisiä. Talven lätkät ja ajelut kaksipyöräisillä tai jääautoilla eivät silti tee kaikista insinöörejä.
Luonnon ja arjen haasteet ruohonleikkuusta taikinanvaivaamiseen kuitenkin ruokkivat kyltymätöntä nuorta mieltäni, joka etsi ongelmia ratkottavaksi.
Haaste: jääränni. Ratkaisu: pulkkamäkeen kannettiin siskojen kanssa kymmeniä ämpärillisiä vettä. Haaste: Commodore 64:n lerppuasema rikki. Ratkaisu: ei ratkaisua, kone voitti sillä kertaa. Mutta epäilen, olisiko se ehjänäkään riittänyt ruokkimaan mielikuvitustani riittävästi.
Valintoja
Lukioiässä tuli valintojen aika. Kieliä, humanistisia aineita vaiko pitkää matikkaa ja fysiikkaa? Pienessä maaseutulukiossa valinnat olivat todellisia, koska opetusta oli osin päällekkäin. Se, että asiat joko ovat tai eivät ole, tuntui tuossa iässä huomattavasti helpommalta.
Opettajaamme voisi pitää opetuksen pelillistämisen uranuurtajana. Hän oli kehittänyt tietokoneohjelman, jolla läksytehtävien määrä tallennettiin tietokoneelle, joka arpoi satunnaisesti tehtävien esittäjän taululla.
Tämä johti siihen, että kilpailimme siitä, kenellä ryhmässä oli eniten tehtäviä tehtynä, ja samaan aikaan koitimme viimeiseen asti välttyä noloudelta, johon taululle päätyminen tehtävää osaamatta johti. Lopputuloksena illat kuluivat läksyjen parissa, eikä ihme, että yo-kirjoituksissa matikan tulos oli kahta pistettä vajaa täydet.
Syksyllä autoon pakattiin kaikki tarpeellinen, kun muutin Otaniemeen, jossa aloitin opiskelut yhdyskunta- ja ympäristötekniikan koulutusohjelmassa. Naisten osuus aloitusvuonnani oli 58%.
Mopojen pariin ajoneuvoyksikköön
Valmistuin lamavuonna 1995 liikennetekniikka ja logistiikka pääaineinani. Tie vei Tielaitokseen EU-harjoitteluohjelmaan, joka taisi olla ainoita kanavia rekrytoitua valtiolle tuolloin. Aiemmat kesätyökokemukset olivat karsineet pois vaihtoehdot, joissa näköalat tuntuivat riittämättömiltä.
EU-harjoittelu jäi kuitenkin Tielaitoksessa sivuosaan, kun Lahden yksityistieprojektiin kaivattiin projektisihteeriä. Onnistuin excelin pyörityksessä, ja yksityisesti toteutetun ja rahoitetun tiehankkeen tarjoukset saatiin laskettua.
Samoihin aikoihin, kun tien rakennus oli pääsemässä alkuun, onnekas sattuma johdatti hakemaan toisaalle ja päädyin purkamaan EU-jäsenyyden myötä lisääntynyttä työkuormaa liikenne- ja viestintäministeriöön keskellä lamaa poikkeuksellisesti avattuun ajoneuvoyksikön virkaan.
Ehkä tämä oli se ainoa hetki, jolloin tiedostin, että sukupuolella oli minulle tai muille merkitystä. Palkkataso, jota tarjottiin, oli minulle juuri ensimmäisen lapsensa saaneena äitinä toissijainen asia. Työryhmien kokoonpanoon teknisellä alalla oli tarve saada naisia, erityisesti mopokokemuksella.
Vastuulleni annettiin tuore mopo- ja moottoripyöriä koskeva EU-sääntely ja sen kansallinen toimeenpano. Pääsinpä nauttimaan maastoajoneuvojen ja moottorikelkkojenkin sääntelyn soveltamisesta omakohtaisesti ratin takaa.
Kohtelu oli aina kunnioittavaa, mutta ehkäpä sukupuolellani oli merkitystä erityisesti siinä, ettei uteliaisuuttani tai ehkä tyhmiäkään kysymyksiäni koskaan kyseenalaistettu.
Puolet työpanoksestani tein virkatyön alussa kuitenkin ympäristöasioissa. Ensimmäinen ympäristöstrategia julkaistiin, ja Suomi edisti ympäristöasioiden integroimista osaksi liikennettä EU-puheenjohtajakaudellaan 1999.
Viestinnän ja liikenteen liittoa solmimaan
Vuosien aikana yksiköitä ja asioita siirreltiin, ja tehtäväkuvani oli jokaisen äitiysvapaalta paluuni jälkeen taas piirun verran erilainen. Vuonna 2010 ilmoittauduin agentiksi uudistamaan liikennejärjestelmää ja ajattelua liikkumisesta. ”Licence to rethink” jalostui tulevaisuuselonteoksi, liikennerevoluutio liikenne palveluna -ajatteluksi.
Syntyi ymmärrys viestinnän ja liikenteen yhteisestä liitosta ja digitaalisen tiedon merkityksestä tulevaisuuden yhteiskunnassa. Liikenteen tietopalvelut ja kokeilusalkun luominen sekä älyliikenne korvasivat aiemmat tehtävät, ja olin nyt 15 vuoden jälkeen käytännössä lähimpänä sitä, mihin opinnot olivat minut valmistaneet.
Liikenteen tekniikka oli kuitenkin tänä aikana ottanut aimo harppauksen. Se, mikä oli elänyt Otaniemen liikennelabran kehityspöydällä, oli nyt nopeiden mobiiliverkkojen kautta tullut lähemmäksi todellisuutta kuin koskaan aiemmin.
Tiedon ja viestinnän integroituminen liikenteeseen merkitsee ympäristöasioiden valtavirtaistamisen jälkeen urallani toista suurta kehitysmuutosta. Suomen viimeisimmän puheenjohtajakauden siivittämänä EU:n komissio on tuomassa pöydälle aloitteen, jolla digitalisaatio ja data integroidaan eri sektoreille: liikenteeseen, asumiseen, energiankäyttöön - mutta myös ympäristön ja ilmaston pelastamiseen.
Vaikka ympyrä osin sulkeutuu, kone jatkaa liikettään eikä uteliaisuus koskaan sammu.
Maria Rautavirta
Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön tietoliiketoimintayksikön johtaja - ja diplomi-insinööri.
