Mihin budjettimenot käytetään?

”Valtio ottaa autoilijoiden taskusta joka vuosi 7 miljardia euroa – miksi rahoja ei käytetä teiden parantamiseen?” Tämänkaltaisen kommentin voi takuuvarmasti lukea internetin keskustelupalstoilta aina, kun sivutaan jotain liikenteen verotusasiaa. Niin, miksei? Palaan tähän myöhemmin. Ensin käsittelen valtion talousarviota sekä liikenne- ja viestintäministeriön menoja yleisesti.

Valtion talousarvio on perusperiaatteiltaan yksinkertainen: se jakautuu tuloihin ja menoihin. Tuloarvioihin kuuluvat suurimpana eränä verot ja veroluonteiset tulot. Ne jakautuvat edelleen esimerkiksi tulon ja varallisuuden perusteella kannettaviin veroihin, liikevaihdon perusteella kannettaviin veroihin, valmisteveroihin ja muihin veroihin. Viimeksi mainittuihin lukeutuvat autovero ja ajoneuvovero, joita arvioidaan vuonna 2022 kannettavan yhteensä noin 1,8 miljardia euroa. Valtiolle tuottoisin on arvonlisävero, joka on tänä vuonna noin 21,5 miljardia euroa, kun ansio- ja pääomatuloverot jäävät noin puoleen tästä. Lisäksi tulopuolella on lukuisia määriä erilaisia pieniä eriä, kuten kalastuksenhoitomaksut. Se mitä ei veroilla ja maksuilla kateta, on valtion nettolainanottoa.

Valtion menot jakautuvat pääluokkiin, lukuihin ja momentteihin

Valtion menot jakautuvat ministeriöiden mukaisiin pääluokkiin, nämä edelleen menojen luonteen mukaisesti ryhmiteltyihin lukuihin ja luvut talousarviomomentteihin. Momentilla osoitetaan määräraha tarkempine perusteluineen tiettyä käyttötarkoitusta varten. Esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriön yksi pääluokan momentti on Ilmatieteen laitoksen toimintamenot 31.01.04.

Vuoden 2022 talousarviossa menot ovat yhteensä 64,95 miljardia euroa. Ministeriöiden pääluokista ylivoimaisesti suurin on valtiovarainministeriön noin 21,4 miljardia euroa. Tämä johtuu pääosin kuntien valtionosuuksista ja muusta kuntatalouden tuesta, joka käsittää valtiovarainministeriön määrärahoista noin puolet. Liikenne- ja viestintäministeriön pääluokan määrärahat ovat tänä vuonna 3,56 miljardia euroa.

Talousarviota koskeva hallituksen esitys käsitellään ja hyväksytään vuosittain eduskunnassa syksyn aikana. Pääluokkien rakenteen ja yksittäisten määrärahojen takana on pitkä historia ja monia eri kerrostumia, jotka ovat muotoutuneet nykyisenlaisiksi ajan kuluessa. Taustalla on määrärahojen siirtoja erinäisistä syistä, monia vähennyksiä ja lisäyksiä sekä virastojen yhdistymisiä. Jos siis kysytään, miksi jokin tietty määräraha on sellainen kuin on, voidaan selvityksissä joutua menemään jopa kymmeniä vuosia taaksepäin.

Budjetin laadintaperiaatteet ohjaavat talousarvion valmistelua

Sitten se kysymys: miksi koko 7 miljardia ei laiteta tieverkkoon? Talousarvion valmistelua ohjaa joukko yleisiä budjetin laadintaperiaatteita. Näitä ovat muun muassa täydellisyys (esitettävä kaikki ennakoitavissa olevat menot ja tulot), tasapainoperiaate (tulot ja menot ovat saman suuruiset) ja yleiskatteisuus. Tämä tarkoittaa, että tuloja ei sidota tietyn menon maksamiseen. Valtion tulot osoitetaan ”yhteiseen kirstuun” ja eduskunta päättää budjettivaltansa puitteissa menojen kohdentamisesta. On muistettava myös, että valtaosa budjetin sisällöstä on lailla sidottua, jolloin lakisääteisiin tarkoituksiin on osoitettava riittävä rahoitus. Täysin vapaasti päätettäviä eriä talousarviossa on lopulta melko vähän.

Lähivuosina vihreä siirtymä ja autoilun käyttövoimamuutos vaikuttavat verotulojen kertymään huomattavasti. On arvioitu, että energiaverotulot laskisivat vuoteen 2030 mennessä jopa 1-2 miljardilla eurolla. Suurin osa tästä kohdistuu liikenteen verotuloihin. Se miten vaje katetaan, on poliittisen päätöksenteon asia, johon virkamiesten tehtävä on tehdä taustalaskelmat ja arviot.

Mikko Nygård

Kirjoittaja on talous- ja hallintojohtaja liikenne- ja viestintäministeriössä.