Liikenteen ilmastotoimet – mihin tarvitsemme EU:ta?
Odotamme kesällä mittavaa pakettia komissiolta EU:n ilmastotoimista. Tätä ennen on hyvä palauttaa mieliin suurempi kokonaisuus.
EU:n hienous konkretisoituu ympäristökysymyksissä, eikä liikennesektori tee tästä poikkeusta. Ilmastotoimien puolesta puhuvat paitsi tieto toimien välttämättömyydestä, myös näkymä siitä, että ajoissa kestävyyteen panostavat yritykset ja yhteiskunnat ovat pidemmällä tähtäimellä voittajia. Toisaalta pelkona on kilpailukyvyn heikentyminen lisääntyvien kustannusten kautta. Yhdessä suuremmalla sisämarkkinalla hyödyt kasvavat ja haitat vähenevät, kun kustannusten nousu koskee muitakin.
EU:n komission viime vuoden lopussa julkistama kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategia vahvistaa, että tämä komissio on liikenteen ilmastotoimien osalta määrätietoisempi kuin edeltäjänsä. Tänä vuonna on luvassa hurja määrä lainsäädäntöehdotuksia. Eikä komissiolla ei ole myöskään tässä valinnanvaraa. Liikenteessä on otettava käyttöön lisää tehokkaita kansainvälisiä, EU:n kattavia ja kansallisia toimia, jotta EU onnistuu vähentämään päästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja saavuttaa ilmastoneutraaliuden 2050 mennessä.
EU:n toimet täydentävät kotimaisia liikenteen päästövähennystoimia. Esimerkiksi EU:n uusia henkilö- ja pakettiautoja koskevista päästöraja-arvoista saamme erinomaista tukea tieliikenteen päästöjen vähentämiseen. Kotimaisilla toimilla ei olisi mahdollista vastaavasti edistää uusien vähäpäästöisten ja päästöttömien ajoneuvojen saatavuutta.
Komission suunnitelma ehdottaa vaatimusten kiristämistä onkin hyvä. Tervetullutta on myös vahvistaa vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfradirektiiviä, jolla pyritään takaamaan kestävien polttoaineiden ja sähkön saatavuus sekä jakelun riittävä yhdenmukaisuus. Tieliikenteen päästökaupan osalta odotamme mielenkiinnolla, ottaako komissio askeleita tähän suuntaan kesän paketissa vai ei. Ja jos ottaa, ratkaisevaa on, minkälaista päästökauppaa esitetään.
Lento- ja meriliikenteen toimet ovat näiden liikennemuotojen globaalin luonteen vuoksi kimurantteja, kun optimaalista olisi sopia maailmanlaajuisesti kunnianhimoisista toimista. Kansainvälisiä ratkaisuja aktiivisesti edistäessään EU:n tai Suomen ei kuitenkaan pidä lyödä hanskoja tiskiin kotikentällä. EU:n toimille on tarvetta, vaikka niiden yhteydessä on pohdittava huolella niin kilpailukykyämme kuin hiilivuodon riskiä.
Lentoliikenteessä suunnitellut EU:n toimet vaihtoehtoisten polttoaineiden edistämiseksi ovat samansuuntaisia kuin kotimaassa valmisteltava uusiutuvien lentopolttoaineiden jakeluvelvoite. Suomi pitää myös tärkeänä, että EU:n lentoliikenteen päästökauppaa tehostetaan ja että EU valmistautuu ripeästi kansainvälisen lentoliikenteen päästöjen hyvitysjärjestelmä CORSIA:n toimeenpanoon. Toimeenpanossa on erityisesti huomioitava, ettei EU:n linjauksilla vaaranneta Kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestö ICAO:ssa valmisteltavana olevien globaalien päästövähennystoimien edistymistä.
Meriliikenteessä käy kova kuhina. Kotimaisista toimista alusten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi on valmisteltu valtioneuvoston periaatepäätös. Suurimmat panokset ovat kuitenkin Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n työssä ja EU-toimissa. Suomelle meriklusterin edelläkävijyys on mittava mahdollisuus. Samalla merenkulku on teollisuutemme jatke, jonka kilpailukyvystä on pidettävä huolta. Näistä syistä kiinnitämme erityisesti huomiota meriliikenteen mahdollisen päästökaupan valmisteluun ja Suomen erityiskysymysten huomiointiin siinä.
Edessä on siis työntäyteisiä kuukausia (ja vuosia!) niin meille hallinnossa kuin sidosryhmille. Pidetään mielessä EU:n edut myös silloin, kun saadaan käsiimme komission tuotokset. Tulevia lainsäädäntöehdotuksia odotellessa!
Niina Honkasalo
Kirjoittaja on erityisasiantuntija liikenne- ja viestintäministeriön verkko-osaston ilmasto- ja ympäristöyksikössä.
