Liikenne palveluna on uusi toimintatapa, jossa ihmiset ja tavarat voivat liikkua tiedon ja teknologian avulla eri liikennemuotoja saumattomasti hyväksi käyttäen paikasta toiseen. Tämän toimintatavan perusperiaatteet on hyvin tunnistettu: palvelun asiakaskeskeisyys, digitaalisuus, vahva personointi ja dynaaminen hinnoittelu. Liikkumispalveluiden operoinnin kilpailu ja toiminnan markkinaehtoisuus on hyvä asia myös julkisen sektorin talouden näkökulmasta. Joukkoliikenne edellyttää nykyisin huomattavaa julkista tukea.
Toistaiseksi kokemukset näistä uusista palveluista perustuvat matkaan paikasta A paikkaan B, mutta tavoitteena jo lähitulevaisuudessa on liikkumisen palvelupaketit eri liikkumistarpeisiin. Ja vielä vähän myöhemmin maaliikenne automatisoituu, mikä mullistaa palveluoperointia entisestään.
Yhdessä jakamistalouden ja omistamiskäsitteen muutoksen kanssa yksityisautoilun ja perinteisen joukkoliikenteen roolit murtuvat. Yksityistalouksissa pääomia ei laiteta enää kiinni liikkumisvälineisiin, vaan liikkumispalvelut ostetaan palveluoperaattoreilta. Autoja on varmasti tulevaisuudessakin mahdollista hankkia itselleen, mutta resurssien käytön kannalta se ei ole läheskään aina mielekästä.
Yhdestä asiasta ei ole vielä käytä kovinkaan paljon yhteiskunnallista keskustelua, vaikka se on hyvin tiedossa: liikennepalvelumarkkinoita koskeva lainsäädäntö on jäänyt ajastaan jälkeen. Sääntely on tarkkaa ja liikennemuotokohtaista. Ongelmana on myös yhteismitallisuuden puute. Jos hallinto toimii uusien palvelujen, työpaikkojen ja hyvinvoinnin mahdollistajana, edellyttää se huomattavaa liikennesektorin lainsäädännön mukauttamista uusiin toimintamalleihin ja käyttäytymiseen. Samassa yhteydessä on arvioitava myös muiden sektorien lainsäädäntöä, kuten verotusta ja liikennevakuutussääntelyä.
Koska suurin osa liikennepalvelumarkkinoita koskevasta lainsäädännöstä on EU:n lainsäädäntöä, tarkoittaa tämä sitä, että työ on tehtävä suurelta osin EU-tasolla. Ensimmäinen komission ja EU:n jäsenvaltioiden yhteinen seminaari tästä pidetäänkin tulevana perjantaina Suomen isännöimänä. Myös muu kansainvälinen sääntelykehys on arvioinneissa otettava huomioon.
Sääntelykysymys on ajankohtainen myös eduskuntavaalien ja hallituksen vaihtumisen vuoksi. Digitalisaation tuomat mahdollisuudet liikennesektorille on saatava käyttöön, ja käytännössä koko seuraava hallituskausi on tehtävä määrätietoisesti lainsäädäntötyötä tämän saavuttamiseksi. Se miten työ vaiheistetaan, mitkä ovat lainsäädäntötyön keskeisimmät elementit ja miten toimenpiteiden vaikutusarvioinnit tehdään, on juuri nyt liikenne- ja viestintäministeriössä mietittävänä. Nyt tarvitaan rohkeutta ja uskallusta meiltä kaikilta.
Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön Liikennepalvelut-yksikön johtaja.
