Liikenne- ja viestintäpolitiikalla huolehditaan, että ihmiset, tavarat, tieto ja palvelut saadaan sinne, missä niitä tarvitaan.
Siksi maahan rakennettiin 1900-luvulla maanteitä, rautateitä ja televerkkoja. Nyt ne kattavat koko maan eivätkä enää olennaisesti tästä laajene.
Liikennemarkkinoiden 33 miljardista eurosta investoinnit valtion liikenneverkkoon ovat 1 prosenttia. Syystäkin liikennepolitiikan huomio on siirtynyt loppuihin 99 prosenttiin: liikennejärjestelmään ja siihen, että liikennepalveluiden tarjoajilla on hyvä ympäristö toimia. Se tuottaa edullisia ja turvallisia palveluita kuluttajille ja yrityksille.
Nykyajan liikennepolitiikan tavoitteita ovat tehokas liikennejärjestelmä, innovaatioille suopea sääntely ja peruspalveluiden turvaaminen.
Digitaalitalous on tehnyt tiedosta viidennen liikennemuodon. Vain liikenteen tietovarantojen ja tietotekniikan avulla varmistetaan hyvät palvelut ja hyödytään innovaatioista. Siinä tarvitaan viestintäpolitiikkaa.
Viestintäpolitiikka edistää innovatiivisia, edullisia ja turvallisia viestintäpalveluita ja tietovarantojen hyödyntämistä. Viestintäpolitiikka on digitalisaation kova ydin, joka liikennepolitiikan tavoin luo palveluiden tarjoajille hyvää toimintaympäristöä.
Tämän vuosisadan liikenne- ja viestintäpolitiikka ovat tiukassa liitossa. Digitalisaatio on molempien perusvoima ja liikenteenkin vahvin megatrendi. Liikennepolitiikka saa tärkeät työkalunsa tietovarannoista ja viestintätekniikasta. Peruspalveluiden saata-vuus on kipupiste niin viestinnässä kuin liikenteessäkin. Haasteet ja ratkaisut ovat pitkälti samat.
Vaalien alla on kaavailtu rakentamisen keskittämistä yhteen ministeriöön. Rakennustoimialan näkökulmasta ajatuksen ymmärtää. Se on kuitenkin paluuta viime vuosisadalle. Kaavoitusta ja rakentamista sopivampi kumppani liikenteelle on viestintä. Liikennepolitiikka ja viestintäpolitiikka ovat toisilleen välttämätön pari, joka alkaa sulautua liikkumisen politiikaksi.
Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö.
