Liikenneministeriö syntyi 45 vuotta sitten. Asuntopolitiikka oli siirretty vanhasta kulkulaitosministeriöstä pois jo vuonna 1966 ja neljä vuotta myöhemmin työvoimapolitiikka sen perässä. Jälleenrakentamisen aika oli ohi ja tie- ja rataverkko pääosin nykylaajuudessa.
Syntyi liikennepolitiikka. Se alkoi havainnosta, että liikenteen yhteiskunnallinen missio on siirtää tavaroita ja ihmisiä, ei niinkään työllistää yleisillä rakennustöillä.
Melkein puolen vuosisadan jälkeen jotkut kaipaavat yhä rakentamisen kulta-aikaa. Vaalien alla on ehdotettu väylä- ja asuntorakentamisen kokoamista saman ministeriön vastuulle. Rakennetun ympäristön ministeriötä kaavaillaan kaupunkipolitiikan vahvaksi toimijaksi. Ahtaasti rakennusalan siilosta katsoen se näyttäisikin loogiselta. Suunta olisi kuitenkin väärä.
Vuodesta 2000 väylähankkeisiin käytettävä raha on kolminkertaistunut. Samana aikana väylien ylläpitovarojen ostovoima on pudonnut kolmanneksen. Uushankkeet ovat syöneet rahat teiden ja ratojen kunnossapidosta. Liikkuja huomaa sen.
Kasvaneinakin teiden ja ratojen rakentaminen on vain prosentin loukkaa Suomen 34 miljardin euron liikennemarkkinoista.
Liikennepolitiikan päähuomio on lopuissa 99 prosentissa markkinoista. Liikkujalle väylien kunto ja liikkumispalvelut ovat tärkeämpiä kuin näyttävät rakennusprojektit.
Liikennepolitiikka luo markkinoille hyviä olosuhteita sääntelyllä sekä edistämällä kilpailua ja pääosin kaupallisia palveluita. Se edistää logistiikkaa, joukkoliikennettä, merenkulkua ja lentoliikennettä. Se huolehtii, että liikkuminen ja kuljetukset ovat turvallisia ja edullisia ja että peruspalveluita saa aina. Se ottaa digitalisaation liikkumispalveluiden voimaksi, edistää innovaatioita ja paljon muuta. Rakennushankkeisiin kuluu liikennepolitiikan resursseista vain pieni osa.
Liikennepolitiikan sielu ei siis enää ole rakennustyömailla, vaan liikennemarkkinoilla.
Kyllä valtio yhä rakentaakin, vaikka se ei liikennepolitiikan ydin olekaan. Liikenneverkkoa, elinkeinopolitiikkaa, palvelurakennetta ja maankäyttöä on suunniteltava yhdessä. Uutta kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriötä siihen ei tarvita.
Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö.
