Kestävä henkilöliikenne edellyttää mukautumiskykyä

Koronaviruspandemia on koetellut yhteiskuntamme resilienssiä eli kykyä mukautua muutoksiin. Ei liene sellaista yhteiskunnan osaa, johon pandemia ei olisi vaikuttanut.

Mukautumiskyvyssä ei ole kyse vain järjestelmätason muutoksista, vaan jokainen toimija on joutunut miettimään, miten sopeutua uuteen todellisuuteen. Yle julkaisi syyskuun alussa jutun tatuointiyrityksestä, joka koronakriisin seurauksena oli laajentanut toimintaansa graafiseen suunnitteluun. Tämä on käytännön esimerkki yritystoiminnan jatkuvuuden varmistavasta mukautumiskyvystä, jossa olemassa olevia resursseja suunnataan uudella tavalla.

Henkilöliikenne on ollut toimiala, johon koronaviruspandemialla on ollut huomattava vaikutus. Ihmiset ovat vähentäneet liikkumistaan, jolloin tähän tarpeeseen suunnatut palvelut ovat kohdanneet suuria haasteita. Erityisen suuriin vaikeuksiin joutunut on joukkoliikenne, jonka matkustajamäärät ovat olleet kevään ja kesän aikana kymmeniä prosentteja alhaisempia kuin edellisvuonna samalla ajanjaksolla.

Samaan aikaan tehokas joukkoliikenne on yksi keskeisistä keinoista toisen kriisin, ilmastonmuutoksen, ratkaisussa. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ihmisten liikkumisen pitäisi jatkossa painottua entistä enemmän joukkoliikenteen käyttöön sekä kävelyyn ja pyöräilyyn.

Jotta joukkoliikenteen käytön väheneminen ei jäisi pysyväksi ilmiöksi, joukkoliikenteen pandemiaresilienssiä tulisi kehittää. Tarvitsemme keinoja sovittaa yhteen tavoitteet tartuntojen ehkäisemisestä ja ihmisten liikkumisen kestävyydestä.

Keskustelunavauksena olen liikenne- ja viestintäministeriön korkeakouluharjoitteluni aikana laatinut selvityksen, joka käsittelee tätä problematiikkaa.

Hyvät ja huonot uutiset

Resilienssiä tuottavat muun muassa toimintojen päällekkäisyys ja joustavuus. Toisin sanoen liikkumiseen tulee olla vaihtoehtoja niin kulkutapojen välillä kuin yhden kulkutavan piirissä.

Kevään ja kesän aikana monin paikoin ilmennyt valmius siirtyä pyörän satulaan kuvastaa resilienssiä, jossa ihmiset ovat pyrkineet mukautumaan muutoksiin. Kasvanut into pyöräilyyn on esimerkki päällekkäisyydestä, jossa ihmiset hyödynsivät olemassa olevia kestäviä vaihtoehtoja. Jotta pyöräilystä tulisi liikkumisen vaihtoehto yhä useammalle ihmiselle, sen edellytyksiä tulisi jatkossakin edistää.

Joukkoliikenne, joka on kohdannut pandemian aikana kolme yhteen kietoutuvaa haastetta, on ollut vähemmän resilientti muutokselle. Joukkoliikenne on leimautunut riskiksi tartuntojen leviämisen kannalta. Koettu riski ja pandemian aikana lisääntynyt etätyöskentely ovat vähentäneet joukkoliikenteen palvelujen kysyntää huimasti. Huoli tartunnasta jakaa myös asiakaskuntaa uudella tavalla: osa välttää joukkoliikennettä kokonaan, kun taas osa ei joko tartuntaa pelkää tai ei usko sitä saavansa.

Uusia palveluita uusiin asiakastarpeisiin

Asiakaskunnan jakautuessa voidaan miettiä joukkoliikenteen palvelutarjonnan joustavuutta: erilaiset asiakastarpeet vaativat erilaisia palveluita. Helsingin seudun liikenteen (HSL) asiakaskyselyssä fyysisen etäisyyden ylläpitäminen nousee matkustajien kärkihuoleksi.

Tätä haastetta voidaan ratkoa rajoittamalla matkustajien määrää. Toisaalta esimerkiksi raideliikenteessä tämä ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista koko junan osalta. Sen sijaan voitaisiin tehdä vaunukohtaisia ratkaisuja, joilla vastataan muun muassa erityisryhmien tarpeisiin. Näin asiakkaat voisivat valita itselleen sopivimman palvelun.

Tieliikenteessä samaa periaatetta voitaisiin soveltaa panostamalla kutsuliikennöintiin, joka täydentäisi perinteisen bussiliikenteen palveluja. Täydentävillä palveluilla olisi mahdollista turvata useampien ihmisten turvallisuus kestävissä kulkutavoissa, säilyttäen samalla palvelun vaivattomuus.

Reagoinnista varautumiseen

Vaikuttaa todennäköiseltä, että nykyinen maailmanlaajuinen viruspandemia ei jää viimeiseksi. Samaan aikaan, kun reagoimme nykyiseen pandemiaan, meidän tulisi aloittaa varautuminen seuraavaan.

Tarvitsemme monenlaisia työkaluja resilienssin parantamiseen. Mukautumiskyvystä huolehtiminen niin joukkoliikenteessä kuin muussakin kestävässä henkilöliikenteessä auttaa varmistamaan liikkumispalveluiden tarjonnan jatkuvuuden sekä edistää yhteiskunnallisten tavoitteiden, kuten liikenteen päästövähennystavoitteiden saavuttamista.

Juuso Ilmola
Kirjoittaja oli korkeakouluharjoittelijana liikenne- ja viestintäministeriön konserniohjausosastolla 8.6.-7.10.2020

Kestävän henkilöliikenteen toimintaedellytykset pandemioiden aikana