Isänmaallinen työ planeetan hyväksi

Minulla oli tänään ilo ja kunnia saada vastaanottaa Fossiilittoman liikenteen tiekartta –työryhmän loppuraportti.

Aikamoinen opus se onkin, 200-sivuinen pumaska tilannekatsauksineen ja suosituksineen. Se on liikenteen ilmastopolitiikan perusteos, johon sisältyvät kaikki liikennemuodot ja niihin kohdistuvat tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset.

Laaja ja edustava lopputulos

Työryhmä on ollut laaja ja edustava - niin on raporttikin ja sen toimenpidekattaus.

Työryhmän loppuraportti ei ole vielä itse tiekartta, joka viedään valtioneuvoston päätöksentekoon. Tiekartta valmistellaan ministeriössä tämän raportin ja vähintään yhtä massiivisten vaikutusarviointien pohjalta.

Loppuraportti luo kuitenkin vankan pohjan niin tieliikenteen kuin erikseen valmisteltavien meri- ja sisävesiliikenteen sekä lentoliikenteen periaatepäätösten valmistelulle. Lausuntokierrokset käynnistetään vielä loppuvuonna ja päätösten aika on sitten ensi vuoden alussa.

Riisikaupalla on tehty ohjelmia ja strategioita, joiden yhteenlasketut keinot eivät kuitenkaan johda luvattuun tulokseen. Niissä hyvä puoli on tietysti se, että kukaan ei suutu, kun mitään ei tapahdu. Tällä kertaa lopputulos on naulittu jo Sipilän hallituksen papereihin ja silloisiin EU-sitoumuksiin, ja nyt on löydettävä keinot lupauksen toteuttamiseksi.

Keinoja on kymmenittäin, ja kaikkia niitä tarvitaan. Päästöjä voidaan vähentää esimerkiksi vaihtoehtoisten käyttövoimien käyttöä kasvattamalla, autokantaa uudistamalla, liikennejärjestelmän energiatehokkuutta parantamalla ja liikennettä tai liikennepolttoaineita hinnoittelemalla. Lisäksi liikenteen digitalisaatioon ja infrastruktuurin kehittämiseen liittyy paljon potentiaalia.

Uutta kilpailukykyä ilmastoelvytyksestä

Toimenpiteistä löytyy vaikka kuinka uusia bisnesmahdollisuuksia. Onkin hyvä huomata, että olemme tehneet yhteisen sopimuksen koko Euroopan unionissa. Kaikissa EU-maissa on sitouduttu yhtä koviin tavoitteisiin – tai vielä kovempiin: Ruotsissa päästövähennystavoite on 70 prosenttia, eikä 50 prosenttia. Suhteellinen kilpailuasemamme ei siis heikkene; jos teemme fiksumpia ratkaisuja kuin muut, suhteellinen kilpailuasemamme paranee.

Suomesta löytyy huippuosaamista esimerkiksi biopolttoaineiden ja sähköpolttoaineiden kehitykseen liittyen. Pitemmällä aikavälillä olennaista on, kuinka näiden alojen osaaminen saadaan ohjattua yritystoiminnaksi ja Suomea hyödyttäväksi korkean lisäarvon vienniksi – siis parantamaan kilpailukykyämme.

EU:n elpymisrahaston investoinnit mahdollistavat suuren rakenneuudistuksen, jolla nujerretaan sekä koronan aiheuttama talouskriisi että ilmastonmuutos. Meidän pitää tarttua ainutlaatuiseen mahdollisuuteemme, ilmastoelvytykseen.

Alueellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukainen siirtymä

Yksi tehokkaimmista keinoista liikenteen päästöjen vähentämiseksi näyttäisi olevan hiilen hinnoittelu. Euro on vahva konsultti liikenteessä, kuten päästökauppasektorillakin. Fossiilisten polttoaineiden hinta vaikuttaa vahvasti liikenteen päästöihin – sekä ajettujen kilometrien määrään että liikenteessä käytettäviin kulkuvälineisiin ja niiden käyttövoimiin.

Fossiilisten polttoaineiden hinnoittelu on viimeinen keino, johon on turvauduttava, jos tavoitteeseen ei muuten päästä. Samalla on huolehdittava tulonjakovaikutusten kompensoinnista yrityksille ja kotitalouksille. Vähäpäästöinen liikenne on saavutettava sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisella tavalla.

Myös Aalto-yliopisto julkaisee erillisessä selvityksessään jopa kansainvälisesti ennennäkemättömän laajan tutkimusaineistonsa tuloksia, jotka ovat monella tapaa romuttaneet myyttejä suomalaisesta liikkumisesta. Tietoaineiston tärkein anti lienee kuitenkin siinä, että se mahdollistaa sellaisen mallin, jossa polttoaineiden hinnoittelussa voidaan luoda sekä alueellinen että pienituloisille suunnattu kompensaatio.

Ja todettakoon se vielä kerran. Liikenteen ilmastopolitiikan tavoitteena ei ole vähentää liikkumista, vaan tehdä siitä päästötöntä. Tavoitteena ei ole vaikeuttaa autoilua, vaan tehdä autoilusta päästötöntä.

Olisi myös sinisilmäistä väittää, etteikö päästövähennystoimiin liity ristiriitoja ja näkemyseroja painotettavista toimista. Työryhmän suuri ansio onkin siinä, että toimialan monet vaikuttajat ja eri eturyhmät ovat kyenneet katsomaan isoa kuvaa ja tekemään yksimielisen raportin, vaikka vaikutusarviointiin liittyykin kritiikkiä.

Käytän juhlallista sanaa varsin säästeliäästi, mutta uskallan sanoa, että Fossiilittoman liikenteen työryhmän jäsenet ovat tehneet isänmaallisen työn planeetan hyväksi.

Timo Harakka
liikenne- ja viestintäministeri

LVM:n tiedote 27.10.2020: Liikenteen päästöt puoleen 2030 mennessä – tarvitaan laaja keinovalikoima