Hyvien puolella

Kirjoitus on osa #womenintech-blogisarjaa.

En ole aina tiennyt, mitä haluan työkseni tehdä. Tai edes sitä, missä olen hyvä. On ollut hetkiä, jolloin olen huomannut vertaavani itseäni muihin; ollut ahdistunut ajatuksesta ja paineesta saavuttaa samoja asioita kuin muut ja olla yhtä menestynyt. Mutta mitä oikeastaan on menestys ja millä sitä mitataan?

Olen aina tiennyt haluavani olla niin sanotusti hyvien puolella; auttaa, olla tukena, ratkaista ja selvittää asioita. Ennen kaikkea olen halunnut olla tekemässä asioita, joilla on merkitystä minulle itselleni. Kaikki tämä taitaa olla peruja ala-aste ajoilta, jolloin vanhempieni avioeron jälkeen muutimme toiselle paikkakunnalle. Koulun uutena oppilaana sain kokea jos jonkinlaista kiusaamisen muotoa, joka ulottui lopulta oppituntien yli vapaa-ajalle asti. Kyseinen ala-asteelta yläasteelle kestänyt ajanjakso opetti sisukkuutta, itsenäisyyttä ja yksin pärjäämistä. Se opetti myös nopeaa sopeutumista uusiin muuttuviin tilanteisiin, ihmistuntemusta sekä tietynlaista intuitiivista varovaisuutta.

Kyber- ja tietoturvan pariin eksyin puolivahingossa. Huomasin silloisessa roolissani varallisuudenhoidon tehtävissä, ettei työni sisältö ollut sellaista, josta nautin tai johon sataprosenttisesti uskoin. Samaan aikaan, kun muut puhuivat golf-tasoituksistaan tai lätkästä keskenään toimistolla kuppikunnittain, huomasin tuntevani itseni ulkopuoliseksi; tuo tuttu tunne ala-asteajoilta. Aloin myös laittamaan merkille, ettei jaksamiseni ollut sellaisella tasolla, jolla sen pitäisi olla.

Kuin onni onnettomuudessa minulle tarjottiin sisäisen työkierron kautta roolia rahanpesun torjuntayksiköstä ja sieltä matka pikkuhiljaa johti kohti tätä päivää. Alalla olen tehnyt töitä nyt noin kahdeksan vuotta. Työkokemukseni karttuessa olen vihdoin ymmärtänyt omat vahvuuteni ja missä oikeasti olen hyvä sekä ennen kaikkea sen, mitä työkseni haluan tehdä. Suureksi onnekseni teenkin nykyään töitä sellaisten asioiden parissa, joista nautin ja jotka koen mielekkäiksi.

Meillä kaikilla on omat vahvuutemme, sillä olemme kaikki erilaisia tullen erilaisista lähtökohdista. Vuosien varrella monet tutkimukset ovatkin osoittaneet monimuotoisten tiimien olevan luovempia ja siten tuotteliaampia. Niin surulliselta kuin tämä saattaa kuulostaa, tuntuu aivan kuin ala-asteaikaiset kokemukseni olisivat muovanneet minut tälle alalle. Muistan jonkun sanoneenkin joskus, että me ihmiset olemme loppujen lopuksi sen astisen elämänkokemuksemme aikaansaannoksia.

Palataan tuohon alussa mainittuun menestykseen. Menestystä ei mitata pelkillä ulkoisilla saavutuksilla. Olen itse ajan myötä oppinut, että menestyksen tunne on tyytyväisyyttä omaa itseään kohtaan. Silloin ei oikeastaan edes mieti asiaa menestyksenä, vaan tuntee olevansa tyytyväinen juuri sillä vallitsevalla hetkellä. Kyseinen suhtautuminen auttaa vapautumaan siitä loputtomasta kujanjuoksusta, jossa vertaa omaa menestystään muihin. Vertaaminen ei kannata; meidän kaikkien polut kun ovat eri raaka-aineista rakennettu. Kuljemme niitä pitkin kukin omaa tahtiamme – joku parin harha-askeleen kautta, joku pomppien, joku alkuun palaten ja sieltä muiden ohi juosten.

Jäit varmaan miettimään, mitä ne vahvuudet oikein ovat, jotka omikseni koen. Minäpä kerron; ihmisten parissa työskentely, ongelmanratkaisutaidot ja kommunikaatio.

Kyber- ja tietoturva-ala kun pitää sisällään niin paljon muutakin kuin pelkkää teknistä osaamista.

Täällä on tilaa ja mahdollisuuksia kaikille huolimatta siitä, kuka olet ja mistä tulet. Loppujen lopuksi kaiken ratkaisee asenne.

Noora Hammar

Kirjoittaja on Women4Cyber Finland ry:n perustaja ja HelSec ry:n hallituksen puheenjohtaja.