Harjoittelu ministeriössä – viittomakielisyydestä voimavara

Muistan sen hetken, kun täyttelin työhakemusta liikenne- ja viestintäministeriön viestinnän harjoittelijaksi illalla juuri ennen hakuajan umpeutumista.

Ilman ennakkovaroitusta viimeisessä hakuvaiheessa sivuille ilmestyi video, jossa ei ollut tekstitystä, enkä saanut selvää sen sisällöstä. Minun piti vastata videon kysymykseen nauhoittamalla suoraan verkkopalveluun ilman liitetiedostoa.

Onneksi sain pikaista tulkkausapua kuulevalta avopuolisoltani. Ilman sitä hakemukseni olisi ollut puutteellinen, eikä minusta olisi tullut viestinnän harjoittelijaa. Tämän takia kannustan kaikkia työnantajia huomioimaan yhdenvertaisuus jo rekrytointivaiheessa.

Annan isoja plussapisteitä saavutettavassa muodossa olevalle tekstitetylle harjoittelurekrytointivideolle, joka oli jaettu ministeriön sosiaalisen median kanavilla. Sain tuntuman viestinnän harjoittelun sisällöstä, ja päätin hakea tähän tehtävään.

Eritaustaiset ihmiset tuovat työhön uusia näkökulmia ja toimintatapoja, joiden avulla moninainen työyhteisö voi ehkäistä syrjintää ja edistää yhdenvertaisuutta.

Ei tarvitse kuitenkaan olla vähemmistön edustaja edistääkseen yhdenvertaisuutta, vaan jokainen meistä voi tunnistaa ja purkaa omia etuoikeuksiaan ja piileviä ennakkoluulojaan. Niistä pitäisi pystyä myös keskustelemaan avoimesti.

Mahdollisuus ammatilliseen osaamiseen tärkeää taustoista riippumatta

Ministeriön viestinnän arvoja ovat oikeudenmukaisuus, rohkeus ja yhteistyö. Varmaan vaatikin rohkeutta palkata viittomakielinen harjoittelija, mutta tämän tuloksena viestintä on muuttunut monimuotoisemmaksi viittomakielisten materiaalien myötä.

Monimuotoisuuden avulla viestintä takaa yhdenvertaisen tiedonsaannin jokaiselle tarjoten erilaisia vaihtoehtoja.

Kansaeläkelaitoksen maksaman tulkkauspalvelun ansiosta voin tehdä työni samalla tavalla kuin muut työtoverini. Pystyn esimerkiksi osallistumaan kokouksiin ja tarpeen tullen vastaamaan puhelimeen. Viittomakielen tulkkien tehtävänä on tulkata kielestä toiseen puolueettomasti noudattaen vaitiolovelvollisuutta.

Vaikka kuurous on ulkoisesti näkyvä osa minua ja mielelläni lisään tietoisuutta viittomakielistä ja kuurojen kulttuurista, välillä on ollut myös kivaa tutustua pelkästään asiasisältöihin kuten esimerkiksi ilmastonmuutokseen, kyberturvallisuuteen ja datatalouteen.

Olen päässyt tekemään monipuolisia viestinnän hommia kuten sosiaalisen median päivittämistä, media-analyysien laatimista, tiedotteen ja blogin kirjoittamista sekä videoiden editointia.

Arvostan sitä, että ministeriön viestintä on antanut myös minulle mahdollisuuden kehittää ammatillista osaamistani.

Kuurojen viestinnän ominaispiirteitä

Harjoittelu valtiolla on tarjonnut minulle laajan näköalan yhteiskunnan toiminnasta ja olen vaikuttunut valtavasta asiantuntijuuden määrästä.

Oman viittomakielisen kuplan ulkopuolelle astuminen vaatii joskus rohkeutta. Se kannattaa, sillä kuurot voivat oppia paljon asioita valtaväestöltä. Mutta niin muutkin voivat oppia kuuroilta jotakin.

Kauan sitten vaihto-opiskeluaikoina Yhdysvalloissa olen tutustunut H-Dirksen Baumanin ja Joseph Murrayn esittämään käsitteeseen Deaf gain.

Se tarkoittaa, että lääketieteellisesti kuulovammaan keskittymisen sijasta yhteiskunnassa voidaan hyödyntää monin tavoin kuurojen ihmisten voimavaroja kuten terävää visuaalista kykyä, erilaisia viestintätapoja ja sosiaalisia rakenteita.

Vammaisuus käsitteenä on monitulkintainen. Useimmiten fyysinen tai psyykkinen erilaisuus liitetään vammaisuuteen, koska se ei vastaa ns. yhteiskunnan odotuksia.

Mielestäni vammaisuus ei ole huono asia, vaan loppujen lopuksi esteet tekevät meistä vammaisia.

Mitä kuulevat voisivat oppia viestintäkulttuurista, joka on yleistä viittomakielisten henkilöiden keskuudessa?

• He yrittävät keskittyä vuorovaikutukseen ja olemaan läsnä ilman keskeytyksiä.
• Heillä on tapana esittää asioita yksinkertaisesti ja täsmällisesti.
• He eivät pelkää pyytää toistoja, jos jokin asia menee ohi. He uskaltavat sanoa tai kysyä asioita suoraan väärinkäsitysten välttämiseksi.
• He ovat tottuneita hyödyntämään sanatonta kehokieltä ja visuaalisuutta myös viestinnässä. Esimerkiksi katsekontakti ja ilmeet ovat osana viestintää.

Nämä kaikki ovat asioita, jotka voisivat tehdä valtaväestön viestinnästä entistä aidomman.

Kannattaa astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle kohti tuntematonta, sillä erilaisuudesta voi tulla kaikkien voimavara.

Kaarina Huovinen
Kirjoittaja oli neljä kuukautta harjoittelijana liikenne- ja viestintäministeriön viestinnässä ja opiskelee journalismia Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa.