Harjoittelija: halpaa työvoimaa vai arvokkaita ajatuksia?
Tutkailin puisten porraskaiteiden kaiverruksia ja kattojen mahtipontisia koristekuviointeja. Pystyttäisiinkö tällaista sinitukkaista hiipparia ottamaan koskaan vakavasti ministeriön seinien sisällä?
Heti ensimmäisessä perehdytyspalaverissa mieltäni painaneet murheet osoitettiin onnekseni perusteettomiksi. Viestintäjohtajamme Susanna Niinivaara ilmoitti, että tänä kesänä viestintäharjoittelijan työtehtäviin kuuluu tavallisten toimeksiantojen lisäksi käänteinen mentorointi.
Trendikkään termin takana olevan menetelmän ydinajatus on nimestään huolimatta yksinkertainen: perinteinen kokeneelta kokemattomalle -asetelma käännetään päälaelleen ja nuorempaa työntekijää kannustetaan jakamaan sekä ajatuksiaan että osaamistaan eteenpäin.
Ensimmäinen ajatukseni oli pakokauhu. Mitä vasta-alkajalla muka voisi olla annettavana vanhemmille virkakollegoilleen? Mutta käänteinen mentorointi alkoikin päivien kuluessa tulla luonnolliseksi osaksi arkea. Samalla kun opin ministeriön vakiintuneesta viestinnästä, kerroin muille sosiaalisen median uusimmista ilmiöistä ja videotuotannon perimmäisistä pyrkimyksistä.
Käänteinen mentorointi onkin paljolti sitä, että harjoittelijaa haastetaan tunnistamaan omaa osaamistaan: harjoittelijan mielipiteitä ja ideoita kysytään, kuunnellaan ja kunnioitetaan. Se on sitä, että harjoittelijat nähdään tasavertaisina työyhteisön jäseninä.
Käänteisen mentoroinnin toteutuminen ei välttämättä vaadi ihmeellisiä asioita, ei tiukkaan aikataulutettuja palavereita taikka mentorointipareja. Tärkeintä on asenne.
Miltei jokaisen työuralta löytyy kokemuksia niistä paikoista, joissa uraansa aloittelevan työntekijän ainoana tehtävänä on kaataa palavereissa kahvia. Onnistunut mentorointikokemus vaatiikin harjoittelijan panoksen lisäksi työkavereilta kykyä vastaanottaa uutta ja unohtaa hierarkkiset asenteet.
Oman harjoitteluni aikana koin tärkeimmäksi sen, että tekemiseeni luotettiin ja sitä arvostettiin. Samalla kun opin uutta ja tunnistin oman osaamiseni ydinalueita, uskalsin jakaa tietoa niistä eteenpäin.
Käänteinen mentorointi auttaakin parhaimmillaan harjoittelijoita kasvamaan terveellä tavalla kyseenalaistaviksi, omilla aivoillaan rohkeasti ajatteleviksi tulevaisuuden tekijöiksi. Ja työyhteisö puolestaan voi löytää yllättäviä näkökulmia tuttuihin työtapoihin.
Tittelirajoja rikkomalla saattavat murtua myös epävarmuudet ja ennakkoluulot: mitä erilaisempaa väkeä on päättämässä tekemisestä, sitä osallistavampaa on työn tulos.
Kolme tärppiä kokeneille: Miten tukea harjoittelijaa käänteisen mentoroinnin toteuttamisessa?
Kysy
Vaikka jokin asia mietityttäisikin, saattaa vasta-alkajasta olla vaikeaa kyseenalaistaa talon toimintatapoja oma-aloitteisesti. Kannusta harjoittelijaa jakamaan ideoitaan ja mielipiteitään palavereissa ja kahvipöytäkeskusteluissa. Pyydä palautetta talon toiminnasta ja omasta tekemisestäsi. Millaisia näkökulmia arkeen talon ulkopuolelta tulleella tekijällä on?Kuuntele
Anna harjoittelijan tunnistaa ja toteuttaa omia taitojaan. Jos harjoittelija kertoo osaavansa kirjoittaa sujuvasti, älä laita häntä opettelemaan aakkosia. Järjestä harjoittelijalle mahdollisuus puhua ja jakaa omaa osaamistaan eteenpäin kauemmin talossa olleille kollegoille. Jos harjoittelija pääsee opettamaan kollegoilleen jotakin uutta, ollaan käänteisen mentoroinnin ytimessä.Kunnioita
Mikään ei ole kamalampaa kuin kuulla: ”Älä sinä siinä yritä, minä olen ollut tässä talossa kauemmin ja näin on tehty aina.” Vanhojen ja ehkä jähmeiden toimintatapojen säilyttämiseksi tämä perustelu ei kuitenkaan riitä. Hengitä siis syvään ja unohda tittelirajat. Miksei harjoittelija voisi opettaa johtajalle jotakin uutta?Tessa Toni
Kirjoittaja oli neljä kuukautta harjoittelijana liikenne- ja viestintäministeriön viestinnässä ja työskentelee nyttemmin osa-aikaisena suunnittelijana samassa yksikössä
