Esteettömyyden edistämisessä asenne ratkaisee

Nykyisen esteettömyysajattelun juuret juontanevat Vietnamin sotaan. Sieltä palasi Yhdysvaltoihin suuri joukko turhautuneita, vihaisia ja toiminnanhaluisia nuoria miehiä. Heillä oli vain muutama ongelma. He olivat vammautuneet sodassa. Heidän ja muiden vammaisten henkilöiden yhdenvertaisten oikeuksien ajamiseen syntyi kansalaisliike. Lakien myötä osallistumis- ja liikkumismahdollisuudet paranivat.

Nykyisin myös meillä Suomessa esteettömyys on kirjattu lainsäädäntöön. Käänteentekevää liikenteen osalta on ollut se, että saman pöydän ääreen saatiin niin valmistajien, toimijoiden, vammaisjärjestöjen kuin hallinnonkin edustajat. Risteävät näkemykset ovat mielestäni olleet hedelmällisiä, koska näin on saatu aikaan kestäviä ratkaisuja. Yhteistyöllä asenteet lähentyvät toisiaan. Samanlainen yhteistyö on tarpeen myös digitaalisten palveluiden kehittämisessä.

Esteettömyys tarkoittaa sitä, että palvelut soveltuvat mahdollisimman monen käytettäväksi riippumatta henkilön iästä, mahdollisesta toimintarajoitteesta kuten näkö- tai kuulovammasta, tai esimerkiksi kielestä. On siis harhaanjohtavaa ajatella, että esteettömyyteen, käytettävyyteen ja laatuun panostaminen hyödyttäisi vain marginaaliryhmiä ja olisi vain lisäkustannus.

LVM on vastikään julkaissut toimenpideohjelman liikenteen ja viestinnän digitaalisten palveluiden esteettömyydestä. Ohjelmassa korostetaan, että liikenteen ja viestinnän yleisiä digitaalisia palveluja - kuten esimerkiksi kuljetusyritysten verkkopalveluita, erilaisia mobiilisovelluksia ja television tilausohjelmapalveluita - tulee kehittää esteettömiksi eli mahdollisimman monelle soveltuviksi.

Ohjelman lähtökohtana on yleisten palvelujen mahdollisimman hyvä käytettävyys ja asiakasystävällisyys niin, että erityisratkaisuja tarvittaisiin korkeintaan täydentämään yleistä tarjontaa. Erityiseen tarkoitukseen kehitettyjä digitaalisia palveluja voidaan toisaalta myös yhdistää yleisiin palveluihin ja luoda näin uusia, kaikille soveltuvia palveluja. Esimerkiksi liikenteen yleisiin mobiilisovelluksiin voidaan avoimien rajapintojen kautta sisällyttää kuuroille tarkoitettuja tulkkauspalveluita sisältävä sovellus.

Ohjelman toinen painopiste on liikenteen fyysistä esteettömyyttä koskevan tiedon parempi saatavuus. Tiedon puute johtaa siihen, ettei näitä palveluja osata tai uskalleta käyttää, jäädään kotiin tai turvaudutaan helpommin esimerkiksi yhteiskunnan korvaamiin taksikuljetuksiin. Liikenteen esteettömyyttä koskevaa tietoa tuleekin nyt kerätä systemaattisesti ja sitä on välitettävä kaikille palvelujen tuottajille ja välittäjille.

Esteettömät ratkaisut eivät ole kalliita, kun ne tehdään oikea-aikaisesti. Tämä koskee niin kalustoa, laitteita kuin palveluitakin. ”Design for all” on periaate, jolla asiat suunnitellaan alusta lähtien ja jokaisessa vaiheessa niin, että moninaiset käyttäjätarpeet otetaan huomioon. Kehittämistyössä ovat vuoropuhelu ja testaus avainsanoja.

Esteettömyyden edistäminen onkin paljolti kiinni asenteista. Tänään, kun yhteiskunta digitalistoituu yhä kiivaampaa tahtia, ja liikenne ja viestintä ovat yhä kiinteämmin yhteydessä toisiinsa, tarvitaan esteettömyydelle myönteistä asennetta aina vain laajemmin.

Hyvin suunniteltu esteetön viestintä- ja liikennepalvelu on laadukas ja helppo kaikille käyttäjille - ei vain niille, joille esteettömyys on käytön ehto.

Irja Vesanen-Nikitin
Kirjoittaja on hallitusneuvos LVM:n Palveluosaston peruspalveluyksikössä
Liikenteen ja viestinnän digitaaliset palvelut esteettömiksi. Toimenpideohjelma 2017–2021