Erilainen tohtori

Kirjoitus on osa #womenintech-blogisarjaa.

"Radioverkkoyksikön uusi päällikkö on tekniikan tohtori ja reservin upseeri", kertoi tuleva esimieheni tuleville kollegoilleni ja alaisilleni. Vähän myöhemmin he tapasivat kolmekymppisen iloisen blondin, naisen. Näin tulin töihin liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle Viestintävirastoon reilut 11 vuotta sitten. Vaikka nokkeluus oli täysin esinaiseni ansiota, minusta on mukava rikkoa stereotypioita.

Onneksi olen voinut ja uskaltanut tehdä mitä haluan. Yläasteella riemuitsin matematiikan tasoryhmistä. Lukiossa minua kiinnostivat myös fysiikka, kielet, historia, yhteiskuntaoppi ja psykologia. Harrastin musiikkia ja urheilua, enkä todellakaan tiennyt miksi haluan isona.

Kaksi asiaa kuitenkin selvensi ajatuksiani. Lukioaikanani tuli voimaan uusi laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta. Halusin myös laajentaa maailmaani ja muuttaa ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta muualle opiskelemaan.

Varusmiespalvelus osoitti suunnan

Pääsin Teknilliseen korkeakouluun Espooseen ja löysin paikkani ruotsinkielisestä osakunnasta Teknologföreningenistä. Talvella alkoi varusmiespalvelus Uudenmaan Prikaatissa viestiaselajissa. Haaveeni toteutui, kun pääsin reserviupseerikouluun Haminaan ja sen jälkeen toimin varusmiesjohtajana.

Radio- ja puhelinverkkojen rakentaminen kentällä oli niin kiinnostavaa, että vaihdoin koulutusohjelmaksi tietoliikennetekniikan. Olin kaksikymppisenä löytänyt alani, harjoitellut käytännön johtamista ja oppinut toimimaan miesten maailmassa. Teekkariorkesterimme valitsi minut ensimmäiseksi naistirehtööriksi.

Joukosta erottautuminen on mahdollisuus

Olen erottunut joukosta ikäni, sukupuoleni ja hiustenvärini takia. Olen käytännönläheinen insinööri, vaikka tohtoreita luullaan teoreetikoiksi. Uskallan kertoa näkemykseni ja esiintyä monella kielellä. Olen näistä johtuen elämäni aikana kohdannut sekä miehiä että naisia, jotka joko auttavat tai hankaloittavat tekemistäni. Olen ollut huono tunnistamaan muureja ja lasikattoja. Olen vain yrittänyt mennä suoraan läpi ja ymmärtänyt jälkikäteen miksi joskus tuli "päänsärkyä".

Minulle on usein annettu haastavampia tehtäviä kuin kuvittelin. Opintojeni puolessa välissä sain kesätyössä Nokialla tehtävän, josta olisi voinut tehdä jo diplomityön. Valmistuttuani olin mukana tutkijana miesvaltaisessa tiimissä, jossa teimme Nokialle uutta patentoitavaa teknologiaa. Olin myös ison kansainvälisen digi-tv-tekniikkaa standardoivan työryhmän nuorin jäsen ja yksi kolmesta naisesta. Modulaatio ja koodaus -alaryhmän puheenjohtaja valitsi minut, nuoren suomalaisen blondin, esittelemään arvovaltaiselle joukolle koko ryhmän työn tulokset.

Minulle on jäänyt mieleen erään suomalaisen miespuolisen kollegan toteamus: "ihmiset kuuntelevat, kun sinä puhut". Totesin, että kun avaan suuni, sieltä on siis parasta tulla fiksuja asioita, sillä kun erotut joukosta, olet erityisen huomion kohteena.

Olin Turun yliopiston ensimmäinen naispuolinen tekniikan tohtori, joten yliopiston viestintä puffasi väitöstäni medialle. Olin myös juuri tullut ensimmäistä kertaa äidiksi. "Ihmenainen tekee väitöskirjaa ja lapsia samaan aikaan!", eräät päivittelivät. Tv-kameroiden kanssa kotiini tullut toimittaja olisi halunnut kuvata minun lisäksi myös kolmikuukautista vauvaani. Ei ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun minuun liittyviä muita asioita on pidetty työni sisältöä kiinnostavimpana.

Ohjenuorana avoimuus uusille asioille ja usko kykyyn oppia uutta

LVM:n hallinnonalalla olen saanut kehittyä monissa erilaisissa ja kiinnostavissa esimies- ja asiantuntijatehtävissä. Tällä hetkellä koen auttavani suomalaisia yrityksiä ja yhteiskuntaa tulemaan maailman parhaiksi langattoman viestinnän ja digitalisaation hyödyntämisessä. En ole varsinaisesti suunnitellut uraani, vaan ollut avoin uusille asioille ja uskonut kykyyni oppia uutta.

Tekniikan alalla tarvitaan erilaisia ihmisiä kehittämään erilaisia palveluita. Tyttöjä ja naisia tarvitaan rakentamaan tulevaisuuden innovaatioita. Erilaiset näkökulmat ovat rikkaus ja yhdessä tekemisen paras mauste.

Heidi Himmanen
Kirjoittaja työskentelee Digitaaliset yhteydet -osaamisalueen johtavana asiantuntijana Liikenne- ja viestintävirasto Traficomissa.