Elämäntapana uuden opetteleminen

Kirjoitus on osa #womenintech-blogisarjaa.

Sain ensimmäisen kaukoputkeni 11-vuotiaana. Tähtikirkkaina öinä loistavista taivaankappaleista innostuneena kerroin silloin vanhemmilleni, että minusta tulee astronautti. Halu tutkia ja ymmärtää maailmaa syttyi lapsuuden vuosina.

Muistan vieläkin kohokohtia yläasteen fysiikan ja kemian harjoitustöistä, joissa syttyi oivalluksen kokemuksia. Tukea ja näkemystä tuleville valinnoilleni sain paljon lukiossa.

Koulun rehtori näki innostukseni ja sain häneltä ajatuksia siitä, mitä kannattaisi lähteä opiskelemaan. Lukiossa kuulin ensimmäiset oikeat oppitunnit avaruudesta, kun tähtitieteen professori Esko Valtaoja piti meille luentosarjaa.

Kannustaminen, sinnikkyys ja oppimisen ilo

Niin siinä sitten kävi, että päädyin opiskelemaan Teknilliseen Korkeakouluun Otaniemeen sähkötekniikan osastolle radiotekniikkaa ja avaruustekniikkaa.

Vuosikurssillani aloitti noin 300 opiskelijan joukossa kaiken kaikkiaan kuusi naista. Tänä päivänäkin naisten osuus Sähkötekniikan korkeakoululla on edelleen pieni, vain noin 15 prosenttia opiskelunsa aloittavista on naisia.

Minut valittiin vuonna 2019 Sähkötekniikan korkeakoulun alumniksi, ja olen käynyt kertomassa työurastani opiskelijoille sekä kannustanut ja rohkaissut nuoria opiskelemaan ja suunnittelemaan työuraa sähkötekniikan alalla. Varsin miehisessä teknologiamaailmassa opiskelu ja työskentely on ollut välillä haastavaa, ja se on vaatinut paljon työtä uskottavuuden luomiseksi.

Näen nuorten naisten kannustamisen teknologian pariin todella tärkeäksi.  Sain itse opiskeluiden aikana tukea, ja myös sen vuoksi haluan olla antamassa sitä tämän päivän nuorille.

Tekniikan opiskelu ja taito hahmottaa, mihin teknologia tulevaisuudessa kykenee, ovat mielestäni tärkeitä. Tekniikan osaaminen on voimavara, jonka avulla me voimme luoda esimerkiksi kestävämpää ja puhtaampaa ympäristöä vaikka energiatuotantoa kehittämällä. Tekninen osaaminen on myös vahvasti mukana tulevaisuuden älyliikenteessä, älykaupunkiratkaisuissa ja innovaatioissa.

Jos haluaa olla muuttamassa yhteiskuntaa ja visioimassa tulevaisuutta, teknologinen osaaminen on yksi vahvuus työkaluna.

Opinnot Teknillisessä korkeakoulussa antoivat erinomaiset eväät matkalleni ymmärtää ja jäsentää maailmaa. Opintojen ohella tärkeää antia olivat myös verkostoitumisen taito ja valmistuneiden yhteisöllisyys.

Asenne- ja arvomaailmaani opinnot tekniikan parissa ovat antaneet ennen kaikkea sinnikkyyttä, uteliaisuutta ja uskoa siihen, että kaikki asiat ovat opittavissa, jos tahtoa on riittävästi. Tämä on kantanut pitkälle ja lähes koko ajan uuden opettelemisesta onkin tullut elämäntapa. Nousevien teknologioiden tulolle ei näy loppua, joten ne varmasti pitävät mielen virkeänä pitkään.

Unelmat toteutuvat

Opintojen ohella tein myös töitä Teknillisessä Korkeakoulussa ja sitä kautta pääsin osana suomalaista ryhmää mukaan kansainväliseen antimateriaa tai tuttavallisesti ns. pimeää ainetta tutkivaan projektiin.

Projektissa antimaterian havaitsemiseen rakennettu laite sijoitettiin viimeiselle sukkulalennolle STS-91 Mir-avaruusasemalle. Olin mukana alusta saakka testaamassa laitetta CERN:ssä Sveitsissä sekä lopulta NASA:ssa koko sukkulalennon ajan Kennedy Space Centerissä varmistamassa avaruudesta maahan siirtyvää dataa.

Muistan vieläkin, kun kuuntelin astronauttien aamuherätystä ”Manic Monday” ja ”Travelin’ Band” -biisien avulla. Silloin ajattelin, että tämän lähemmäs unelmaani en tule enää pääsemään, ja päätin jättää TKK:n taakseni.

Elinikäinen oppiminen

Korkeakoulun jälkeen päädyin Telehallintokeskukseen radiotaajuussuunnittelijaksi, ja sitä myötä olenkin ollut rakentamassa turvallista, sujuvaa ja palveluistuvaa digitaalista yhteiskuntaa liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla yli 20 vuotta.

Olin yksikön ensimmäinen naispuolinen taajuussuunnittelija. Alku oli varsin vauhdikas, sillä suurin osa työyhteisöstäni lähti melko pian tuloni jälkeen useiksi viikoiksi maailman radiotaajuuskonferenssiin, ja minulle lätkäistiin tehtävät pöydälle. Siitäkin selvittiin.

Hallinnonalalla minut ovat pitäneet erittäin mielenkiintoiset johtamisen työtehtävät, joista teknisiä haasteita ei ole puuttunut - eikä puutu tulevaisuudessakaan. Olen saanut olla mukana toteuttamassa koko yhteiskuntaa koskettavia muutoksia, kuten maanpäällisen TV-toiminnan siirtäminen aikanaan analogisesta digitaaliseen ja nyt HD-maailmaan.

Työpöydälläni ovat olleet matkaviestinteknologian muutos ja palveluistumisen murros 2G-verkoista kohti 6G-verkkoja, kyberturvallisuuden rakentaminen koko yhteiskunnan peruspilariksi sekä nousevina teknologioina koneoppiminen, tekoäly ja kvanttiteknologia.

Nykyisessä tehtävässäni olen päässyt mukaan todella merkittävään yhteiskunnalliseen murrokseen, joka koostuu muun muassa tulevaisuuden liikenteestä, liikkumisen palveluista, kokonaisvaltaisesta liikennejärjestelmästä, logistiikan ketjuista, automatisaatiosta ja robotiikasta.

Elämä on elinikäistä oppimista. Mitä muuta voisi toivoa?

Kirsi Karlamaa
Kirjoittaja on Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin pääjohtaja.