Data on ehtymätön luonnonvara myös vähäpäästöisessä tulevaisuudessa

Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakan puhe Liikenne- ja viestintäfoorumissa 20.9.2021.

Tervetuloa Liikenne- ja viestintäfoorumiin, joka on paitsi ministeriömme merkkitapahtuma, toivottavasti myös kansallinen käännekohta. Kun se edellisen kerran järjestettiin, maaliskuussa 2020, se taisi olla viimeinen iso paikalla järjestetty yleisötilaisuus – joten olkoon tämä nyt viimeinen iso etänä järjestettävä yleisötilaisuus.

Erityisesti on jäänyt mieleeni, että korostin tuolloin puheessani sitä, että liikenne- ja viestintäministerin ja ministeriön pyhä tehtävä on lisätä ihmisten vapautta, vapautta liikkua, vapautta toteuttaa itseään – ja meniköhän siitä reilu kuukausi, kun olin valtioneuvoston jäsenenä säätämässä pakkolakeja ja pystyttämässä tiesulkuja Uudenmaan rajalle.

Itse asiassa nuo ajat tuntuvat jo kaukaiselta menneisyydeltä. Me ihmiset kiinnitämme katseemme aina tulevaisuuteen. Ja tällä alalla se on erityisen kiihkeä ja kiinnostava. Brittiläinen populaatiogenetiikan pioneeri J.B.S. Haldane esitti ennustuksen, että tulevaisuudessa mikä tahansa mikä ei ole tapahtunut, tapahtuu, eikä kukaan voi väistää sitä. Hän muuten käytti ensimmäisenä sanaa klooni.

Mikä tahansa, mikä ei ole tapahtunut, tapahtuu. Ja todellakin, viime vuosina on tapahtunut paljon, mitä emme olisi uskoneet koskaan tapahtuvaksi. Monet kriisit ovat järkyttäneet yhteiskuntien perusteita, mutta vain vahvistaneet kehitystä, joka minun nähdäkseni on johtamassa uuteen aikakauteen, datakapitalismin voittokulkuun.

Haluan tänään jakaa kanssanne ajatuksia siitä, mitä siitä seuraa, kun data nousee tärkeimmäksi tuotannontekijäksi. Mikä voi olla Suomen rooli, kun datakapitalismin pelisääntöjä luodaan, ja miten me ministerit voimme vielä parantaa juoksua. Muistutan, että regulaatio on myös tuotannontekijä, esimerkkeinä Liikenne12-strategia ja 5G-säädäntö. Ja lopuksi pari sanaa vielä ilmastonmuutoksen haasteista ja kuinka ne voitetaan.

Lähtökohtana on kliseinen kysymys: onko data uusi öljy. Siis raaka-aine, joka mullistaa maailmantalouden järjestyksen ja siinä sivussa geopolitiikan asetelmat. Ja jos näin on, niin voimmeko siirtyä fossiiliriippuvuudesta – joka on mahdollistanut meille tuhoisan ja huolettoman elämäntavan – vuorostaan data-ankkuroituun talouteen? Vastaus on kyllä, mutta olennaista on se, mihin suuntaan datakapitalismi kehittyy.

Kriisit, joiden alla markkinatalouden opinkappaleet murtuivat

Kolme kriisiä aiheutti sen, että markkinatalouden pyhinä lakeina pidetyt opinkappaleet ovat murtuneet. Onko muutos väliaikainen vai pysyvä, siitä kiistellään, mutta juuri nyt elämme keskellä suurta murrosta.

Suuri murros, Great transformation, on Karl Polanyin kuvaus viime vuosisadalta, kun optimistinen markkinayhteiskunta tuhoutui sotien kriiseihin, ja nyt sata vuotta myöhemmin, samanlainen järjestelmän muutos voi olla tekeillä, tämän vuosituhannen kriiseissä.

Nuo kolme kriisiä ovat finanssi- ja velkakriisi, koronakriisi ja ilmastokriisi.

Vuosikymmenen takainen finanssikriisi osoitti ne rajat, joihin itsenäiset ja hallitsemattomat rahoitusmarkkinat törmäävät. Tarvittiin valtioita, paljon parjattujen poliitikkojen määrätietoisia toimia ennennäkemättömässä mittakaavassa, jotta kapitalismi pelastettiin itseltään ja maailma katastrofilta. Velkakriisi osoitti, että paluuta normaalina pidettyyn markkinatalouteen ei enää ollut, vaan tarvittiin keskuspankkien tekohengitystä.

Viimeistään koronan pakottamana valtiot ovat ottaneet ylivallan markkinoista, jotka toimivat hyvin rajatusti ja keinotekoisesti. Ilmastonmuutos on toki osoittanut jo vuosikymmenten ajan, minkä kustannuksella tämä itseään ilman turhaa sääntelyä ohjaava, itsessään täydellinen markkinatalous on pyörinyt. Kun tämä katastrofaalinen ulkoisvaikutus viimein paljastui, julkinen valta otti jälleen roolinsa; se pakottaa, vaatii, määrää ja ohjaa ja rajoittaa markkinoita.

Data nousee yli muiden

Julkisesti ohjattu kapitalismi – se kuvaa yhtä lailla Yhdysvaltojen taloutta kuin Kiinan järjestelmää. Finanssialan rooli supistuu, kun pääoma ei olekaan rajallinen resurssi ja vallan lähde, ainakaan nyt. Silloin muut tuotannontekijät nousevat esille, ja yksi ylitse muiden. Data.

Kiinan hallituksen viimevuotisessa julkilausumassa data nostetaan pääoman, työn, maan ja teknologian rinnalle tuotannontekijänä. Jos finanssikapitalismin rinnalle nousee nyt datakapitalismi, siitä on maailmassa olemassa eri versioita kuten myös edeltäjästään.

Finanssikapitalismin huippuhetkellä 20 vuotta sitten Manuel Castells ja Pekka Himanen löysivät kolme alueellista mallia – aasialaisen, anglo-amerikkalaisen ja pohjoismaisen – eli voi ajatella, että kapitalismit järjestyvät eri periaatteilla, maamerkkeinään kolme eri rakennusta: kasarmi, kasino tai kansankoti.

Tähän päivään sovellettuna valinta näiden välillä voi kuulua näin. Datakasarmi, jossa data on kontrollin väline; datakasino, jossa voittaja vie koko potin, vai datakansankoti, jossa data mahdollistaa yhdenvertaisen kansalaisuuden.

Kuka hallitsee dataa?

Datakapitalismi tarkoittaa monenlaisia valtakamppailuja.

Kuka saa haltuunsa datamassat, joilla voi ruokkia koneoppimista ja panostaa tekoälyyn? Ja kuka voi estää päästyn muilta?

Kenellä on järjestelmät, joka muuntaa elämän moninaiset ilmiöt määrämuotoiseksi dataksi, jota voi järjestellä, muokata, yhdistellä, hyödyntää ja myydä kovaan hintaan? Ja jälleen, kuka voi estää muita?

Kuten kaikki tietävät, datakapitalismin kartalla suurvaltoja ovat Google, Amazon, Facebook ja Apple. Ne omistavat pelimerkit kasinoilla, ja kuten aina uhkapelissä yleensä, talo voittaa aina. Kilpailua ei synny, markkinaa ei synny.

Pääomasijoittajat puhuvat kuolemanvyöhykkeestä – näiden jättiläisyritysten ympärillä on miinoitettu alue, kill zone, jonne kenenkään on turha yrittää kilpailemaan. Tämän vaaran on myös Etla havainnut empiirisessä tutkimuksessa.

Keskittyvä datakapitalismi haastaa järjestelmän

Länsimaiset yhteiskunnat rakentuvat markkinoiden ja kilpailun periaatteelle. Keskittyvä datakapitalismi haastaa järjestelmän. Kilpailun rajoittaminen on datataloudelle ominainen ominaisuus, sisäänrakennettu lähtökohta. Suuret toimijat lukitsevat asiakkaansa ja hallitsevat asiakkaan dataa. Siksi datan on oltava siirrettävää ja kaikilla alustoilla toimivaa.

Kun verrataan dataa ja öljyä, on hyvä muistaa, että ensimmäisiin Yhdysvaltain viranomaisten pilkkomiin trusteihin, siis markkinavoimaltaan vahingollisiin jättiyhtiöihin kuului Standard Oil, John D. Rockefellerin luomus.

Nyt moni esittää, että samalla kirveellä pitäisi panna palasiksi suurimmat datayhtiöt. Kiina toteuttaa nyt sitä, mikä Yhdysvalloissa ei enää näytä mahdolliselta. Valtio rajoittaa rajuin toimin suurten, maailmanluokan datayhtiöiden toimintaa, pakottaa ne avaamaan datan pienemmille yrityksille ja antamaan start-upeille tilaa.

Myös Euroopan unionissa kilpailujuristit ovat ottaneet datayhtiöt erityistarkkailuun. Ja on erinomaista, että digitaalisesta tulevaisuudesta vastaava komission varapresidentti Margrethe Vestager tunnetaan myös piinkovana kilpailukomissaarina.

Viimeksi kun muuten tapasin hänet, Suomi oli edellisenä iltana voittanut Tanskan EM-jalkapallossa Christian Eriksenin traagisen onnettomuuden jälkeen. Saatoimme todeta vahvan pohjoismaisen solidaarisuuden ja ylistää yhdessä Huuhkaja-fanien suurta sydäntä. 

Tietosuoja on vain minimi

Onko siis data uusi öljy? Toinen vastaus on: ei. Data on ehtymätön luonnonvara. Sitä ei kaiveta, vaan kerätään. Jokainen, joka asentaa anturin julkiselle paikalle, voi kerätä dataa kuin sieniä.

Kansainvälinen sääntelykehikko henkilöön liitettävän datan omistamiseen, jakamiseen ja hyödyntämiseen on välttämätön. Huomio on kiinnittynyt tietosuojaan, mutta tietosuoja on vain ehdoton minimi. On selvää, että Vastaamon tietomurron kaltaiset rikokset ovat ihmisoikeusrikoksia. GDPR on tärkeä askel, mutta seuraavaksi tarvitaan henkilötiedon omaisuudenhallinnan ylikansallinen regiimi.

EU:n jäsenvaltiot ovat Slovenian johdolla viimeistelemässä yhteisymmärrystä Datahallintosäännöksestä - Data Governance Act - joka antaa yksilölle työkaluja oman datan hyödyntämiseen.

Suomi on ollut edelläkävijä MyData eli OmaData -aloitteissa, ja nyt EU tunnistaa vihdoin tällaiset operaattorit. Nyt konkretisoituvat Suomen kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä esittämät periaatteet ihmiskeskeisestä, osallistavasta ja mahdollistavasta datataloudesta, jossa jokaisen yksilöllisen omaisuuden on oltava siirrettävää ja kaikkialla toimivaa. Ja joka voisi siis pakottaa data-alustat kilpailuun, ainakin, jos uskomme Daavidin ja Goljatin legendaan.

Joka tapauksessa voimme edistää eurooppalaista datataloutta, jossa mallina on kasarmin ja kasinon sijasta kansankoti.

Digiministerit kokoavat data-digi-tietopolitiikan

EU-säädösten myötä meillä on vihdoin aito tilaisuus rakentaa dataoperaattoreiden, toisio-operaattorien ja luottamusverkostojen kokonaisuus. Jos väylät ja verkot ovat kovaa infrastruktuuria, datatalouden virtuaalinen operaattorikerros on pehmeää infrastruktuuria.

Mutta jos olen oikeassa, että data vauhdittaa maailmanlaajuista järjestelmänmuutosta, niin millä tavoin julkinen valta huomioi nämä mannerlaattojen liikkeet; miten virallinen Suomi valmistautuu ja järjestäytyy?

Toistaiseksi ei mitenkään. Siksi on tärkeää, että pari viikkoa sitten loimme valtioneuvostolle edellytyksiä johtaa datataloutta. - Pari sanaa uudesta virtuaaliministeristä, kolmipäisestä virtuaaliministeristä, jolla on ministeri Paateron, ministeri Lintilän ja minun kasvot.

Suomi on sijoittunut kaksi vuotta peräkkäin ykköseksi Euroopan komission DESI-indeksissä, joka vertailee EU-maiden digitaalista kyvykkyyttä. Se osoitettiin vahvasti korona-aikana, jolloin siirryttiin noin vaan etäopetukseen ja etätyöhön, jopa etähoitoon. Verkkojen kestokyky ja tehokkuus todettiin hyviksi, mutta ehkä ennen kaikkea koko kansakunnan omaksuma rajattoman mobiilidatan kulttuuri.

Sen sijaan, kun verrataan julkista datahallintoa, olemme OECD-maiden häntäpäässä, koska data-digi-tietopolitiikka kuuluu usealle ministeriölle. Nyt me digiministerit olemme koonneet voimamme yhteen, jotta voimme luoda kokonaiskuvaa, priorisoida hankkeita, karsia päällekkäisyyttä, varmistaa yhteistyössä tehtävä tavoitteellinen valmistelu ja fiksun sääntely. Vaikka nykyiset toimivallat eivät muutu, voimme myös tarjota yrityksille yhden yhteisen luukun, jossa asioida julkisen vallan kanssa.

Regulaatio on myös tuotannontekijä

Jos ja kun data on uusi tuotannontekijä, pääoman, työn, luontoympäristön ja teknologian rinnalla, me liikenne- ja viestintäministeriössä ajattelemme, että regulaatio on myös tuotannontekijä.

Jäähyväisluennossaan Esa Saarinen puhui virkamiesten systeemiälykkyydestä, josta esimerkkinä oli telealan sääntely viime vuosikymmeninä. Näin kauniisti huomioitiin hallintokulttuuri, jonka emeritus-kansliapäällikkö Harri Pursiainen on LVM:ään luonut ja jota uusi pomomme Minna Kivimäki luotsaa varmoin ottein eteenpäin.

Varsinkin tässä vaiheessa, kun politiikka ohjaa taloutta, on tärkeää, että ohjataan oikein, näkemyksellisesti ja uusia mahdollisuuksia luovasti. Meillä ei Suomessa osata tehdä teollisuuspolitiikkaa yhtä rohkein panostuksin kuin monissa verrokkimaissa, eikä meillä usein ylletä Mariana Mazzucaton peräämiin suuriin julkisiin missioihin, mutta ehkä viisas sääntely ja julkisen ja yksityisen vilpitön vuoropuhelu on vaivihkaa rakentanut meille toiminta-arkkitehtuurin, jossa isoja asioita tapahtuu niistä sen kummemmin metelöimättä.

Yksi esimerkki tästä toiminta-arkkitehtuurista on valtakunnallinen Liikenne12-suunnitelma, joka tarjoaa pitkän jänteen strategian koko liikennejärjestelmälle aina 2030-luvulle asti. Se tuo ennakoitavuutta ja luotettavuutta; se pyrkii käyttämään rajalliset resurssit tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, ja ehkä sitten vihdoin joskus lunastamaan lupaukseni liikkumisen ja elämän vapaudesta kaikille suomalaisille.

Näitä tulevaisuushankkeita – joihin lukeutuvat myös kolmen ilmansuunnan raidesuunnitteluyhtiöt ja suurten kaupunkien MAL-sopimukset vuosiksi eteenpäin – olen saanut onnekseni ministerinä viedä eteenpäin.

5G-sääntelystä regulaation menestystarina

Otan toisen esimerkin eleettömästä regulaation menestystarinasta – 5G-sääntelyn.

Uudet verkkoturvallisuuspykälät valmisteltiin vuosi sitten poikkeuksellisen tiiviissä poikkihallinnollisessa yhteistyössä, jossa olivat keskeisesti mukana myös turvallisuusministeriöt. Jos olisimme epäonnistuneet, kuuluisimme niihin Euroopan maihin, joissa 5G-verkon rakentaminen juuttuu suurvaltapolitiikan sanelemiin poteroihin pahimmillaan vuosikausiksi.

Sen sijaan Suomi on nyt kansainvälisessä kärjessä, ja kaksi kolmasosaa väestöstä 5G:n piirissä. Olemme kehittämässä tehokkaiden verkkojen teollisia sovelluksia vahvistamaan teknologiavientiämme.

Merkittävin miljardi-investointi on digirata eli tällä vuosikymmenellä kokonaan digitalisoitava junaliikenteenohjaus - siitä syntyy paljon maailmalle myytäviä ratkaisuja. Nokian uusi tuleminen liittyy tähän positiiviseen kierteeseen, puhumattakaan Oulussa kehitettävästä 6G-maailmasta, joka lupaa jo terabittitehoja sekunnissa.

Vaikka huomiomme usein kiinnittyy epäonnistumisiin, kannattaa joskus viivähtää onnistumisissakin. Niistä muodostuu tässäkin tapauksessa miljardiluokan tuotannontekijä.

Sen sijaan vielä on työmaata siinä, että Suomi havaitsee kyberturvallisuuden uhkat ja mahdollisuudet. Jos 5G mahdollistaa tuotannon ohjaamisen ja optimoinnin IoT:n avulla, tehtaan tuhansista datapisteistä jokainen on samalla potentiaalien portti murtomiehille.

Teimme keväällä kaksikin hallituksen periaatepäätöstä, joissa keskityttiin uhkiin eli hyökkäyksiltä suojautumiseen, laajempaan varautumiseen ja tiiviimpään viranomaistyöhön sekä mahdollisuuksiin eli keinoihin, joilla suomalainen kyberala voisi saada tukevamman otteen peräti 170 miljardin euron eurooppalaisista markkinoista.

Sanon suoraan, että tähän emme saaneet riittävästi panostusta ensi vuoden budjetissa, ja matkasaarnaaminen saa siis jatkua.

Kun yhteiskunta on entistä riippuvaisempi datan ohjaamasta infrasta, sähkö- ja energiaverkoista, digitaalisesta junansuorittamisesta ja automatisoituvasta liikenteestä, kyberturvallisuus on huomioitava – ja rahoitettava – aivan alkuvaiheesta lähtien. Yhteiskunnan kriittisten verkkojen on oltava secure by design, turvallisiksi suunniteltuja.

Fossiilitonta datataloutta

Ja tästä pääsenkin vielä kolmanteen ja viimeiseen huomioon datasta ja öljystä.

Data on todellakin tiemme öljyn jälkeiseen maailmaan, fossiilittomaan tulevaisuuteen. On mahdoton kuvitellakaan, että saavuttaisimme ilmastotavoitteemme ilman digitaalisuutta ja ison datan hyödyntämistä. Siksi olemme valmistelleet ICT-alan ilmastostrategian. Ja koska se taitaa olla maailman ensimmäinen, se leviää kansainvälisesti myös englanninkielisenä versiona.

On huomattava, että ICT-ala kuluttaa maailman sähköenergiasta eri arvioiden mukaan 4-10 prosenttia ja aiheuttaa 3-5 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Tuntuvat parannukset energiatehokkuudessa ja laitteiden kiertotaloudessa pienentävät datateknologian jalanjälkeä.

Vastaavasti kädenjälki on suuri. Yksin logistiikan digitalisaatio – josta myös olemme julkaisseet hallituksen periaatepäätöksen – voisi kehittyessään vähentää sata tuhatta tonnia (0,1 megatonnia) Suomenkin ilmastopäästöistä.

Jos arviolta 25 prosenttia Euroopan kuljetuksista kulkee tyhjillään – siis kokonaan vailla lastia tai vajaasti täytettynä – niin sama määrä voisi kulkea siis neljänneksen pienemmällä suoritteella tai nykyisellä kalustolla voisi kuljettaa kolmanneksen enemmän näitä verkkokaupan jatkuvasti lisääntyviä toimituksia.

Selvästikin meillä on edellytyksiä fossiilittomaan datatalouteen.

Liikenteen päästöt vähenevät odotettua nopeammin

Kenties olettekin tietoisia siitä, että liikenteen päästövähennykset etenevät vauhdilla. Olemme sitoutuneet puolittamaan kasvihuonekaasujen päästöt vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon, ja uusin perusennusteemme kertoo, että vastikään toukokuussa hyväksytty periaatepäätös Fossiilittoman liikenteen tiekartasta toteutuu odotettua nopeammin. Olemme saavuttaneet noin neljä viidesosaa tavoitteestamme – ja vielä sillä tavalla, että autoilijan ei ole tarvinnut menettää yöuniaan. Eikä tarvitse.

Tieliikenne sähköistyy vauhdilla – joka kolmas ensirekisteröity henkilöauto on jo sähköauto tai hybridi. Vielä kaksi vuotta sitten hymähdeltiin, kun visioimme että vuonna 2030 joka neljäs henkilöauto olisi ladattava. Nyt ajatus on arkipäivää.

Yhä harvempi nojaa enää siihen hokemaan, että ladattavat ajoneuvot eivät pärjää pitkien välimatkojen maassa. Joka neljäs automatka on alle kolme kilometriä ja yli 100 kilometrin matkoja on vain kolme prosenttia.

Sähköpyörä on tutkitusti hyvä vaihtoehto juuri lyhyille automatkoille. Viime talven romutuspalkkiokampanjassa sähköpyörät olivatkin ylivoimaisesti suosituimpia vaihtokohteita. Tämäkin taisi olla ensimmäinen maailmassa, ja herättää paljon kansainvälistä mielenkiintoa.

Suomalaiset ottavat ennakkoluulottomasti käyttöön uutta teknologiaa. Ajattelen, että sähköautojen suhteen tilanne on sama kuin 15 vuotta sitten älypuhelimien osalta – monien mielestä tarpeettomia, ainakin ihan liian kalliita, ei ollut tarjolla palveluita ainakaan järkevään hintaan, eikä verkkoakaan.

Tämä haasteiden noidankierre ratkaistiin yhtä aikaa, jolloin ratkaisutkin ruokkivat toisiaan – ja Suomen digi-ihme oli syntynyt. Suomi on jo pitkään ollut maailman ykkönen mobiilidatan käytössä.

Fossiilitonta teollisuuspolitiikkaa

Liikenteen sähköistäminen on synnyttämässä samanlaisen ilmiön – koko arvoketjuun. Kunhan uusi kaivoslaki ja kaivosvero takaavat, että suomalaiset akkumineraalit tuotetaan ekologisesti ja eettisesti, ja loppupäässä luomme ratkaisuja akkujen kierrätykseen, saavutamme kilpailuvaltin kestävästä akkutuotannosta. Uudenkaupungin uskomaton menestystarina kasvaa entistäkin isommaksi.

Sähköistäminen on fossiilittoman hyvinvointiyhteiskunnan perusstrategia. Kommunismi on sähköistämistä, sanoi Lenin aikanaan. Nyt sata vuotta myöhemmin myös kapitalismi on sähköistämistä.

Fossiilittoman teollisuuspolitiikan periaate on aika yksinkertainen, vaikken insinööri olekaan. Investointivalinnat tehdään energiataseen, kustannus-hyötysuhteen ja tarkoituksenmukaisuuden yhtälönä.

Fossiilisia korvattaessa uusiutuvista lähteistä sähköistäminen on hierarkiassa ylimpänä, sähkön vaihtoehtona ja varastona toimii vety ja muu power-to-x-tuotanto, synteettiset polttoaineet, biomassa, biokaasu ja listan alimpana perinteisen polttomoottorin biopolttoneste.

Ratkaisujen tulisi olla teknologianeutraaleja, tai pikemmin teknologiapositiivisia – siis lähteä ymmärryksestä, että useita eri vaihtoehtoja tarvitaan eri vaiheissa eteneviin kustannustehokkaisiin ja sosiaalisesti oikeudenmukaisiin ratkaisuihin.

En ole täysin vakuuttunut, että EU on Fit for 55 -valmiuspaketissaan kaikilta osin oivaltanut tehokkaimpia vaihtoehtoja, mutta Suomi on valmis antamaan tukiopetusta seuraavien vuosien neuvotteluissa.

Data on arvotonta ilman osaamista

Ja näin loppuun mainitsen vielä viidennen ja viimeisen tuotannontekijän - jota ilman data on arvotonta; jota ilman pääomat katoavat tuuleen; jota ilman työ on turhaa; jota ilman luonnonvarat tuhlataan; jota ilman ei ole mitään reguloitavaa.

Osaaminen eli kuten usein sanotaan, inhimillinen pääoma, mahdollistaa kaikki muut resurssit. Jos haluamme kansakuntana ja kansantaloutena hyötyä datakapitalismista ja fossiilittomasta siirtymästä, meidän on pakko päästä tutkimus- ja kehitysinvestoinneissa neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. 

Suomella on erinomaiset mahdollisuudet menestyä ilmastoneutraalissa Euroopassa – ja haluan lausua elinkeinoelämälle erityisen kiitoksen siitä, että olette havainneet tämän mahdollisuuden ja monin keinoin sitä edistätte.

Neljä muistijälkeä

Toivon että tästä puheenvuorosta jää neljä muistijälkeä:

- Olemme siirtymässä tai siirtyneet datakapitalismin aikakauteen;

- Me voimme ja meidän täytyy vaikuttaa datakapitalismin pelisääntöihin;

- Fiksu regulaatio sekä osaaminen ovat tuotannontekijä; ja

- Samaan kehitykseen kuuluu irtautuminen fossiiliriippuvaisuudesta – ja liikenne on ottanut jo aimo harppauksen tavalla, joka tarjoaa kasvua, työtä, hyvinvointia ja on myös sosiaalisesti oikeudenmukainen.

Olemme valmistautuneet. Osaamme asiamme. Ymmärrämme yhteistyön voiman. Meillä on mahdollisuus muovata tulevaisuudesta paikka, jossa kaikki se saa tapahtua, joka vielä ei ole tapahtunut, koska se on hyvää ja parempaa. Meillä on siihen mahdollisuus, ja myös velvollisuus.

Timo Harakka
liikenne- ja viestintäministeri