Kaupungissa liikkuminen on yhteinen kokemus
Harjoitteluni liikenne- ja viestintäministeriön viestinnässä on loppusuoralla. Olen syventänyt osaamistani niin viranomaisviestinnästä kuin ministeriön vastuualueista, erityisesti liikenteestä.
Aiheena liikenne on kattava: se voi olla esimerkiksi ihmisen ja koneen yhteistyötä, ongelmanratkaisua ja sopimusten noudattamista.
Liikenteellä on suuri vaikutus ympäristöön ja tapamme liikkua vaikuttaa kokemukseemme ympäristöstä. Opintoihini mahtui yksi kaupunkifilosofian kurssi, jossa tarkastelimme, miten kaupunkiympäristö koetaan eri kulkuneuvoista käsin. Perusajatus oli, että jotta kaupungin voi kokea, on mentävä sen läpi. Jako tehtiin kävelyn, pyöräilyn ja autoilun välille.
Kävelijällä on eniten vapauksia ja vaihtoehtoja liikkua kaupungissa. Kääntyäkseen ei tarvitse odottaa risteystä, pysähtyä voi koska vain ja vauhdin päättää itse. Kävelijä myös altistaa itsensä kaikille kaupungin ärsykkeille ja kokemuksille, kuten äänille, hajuille ja valoille.
Pyöräilijä taas elää välitilassa rinnatusten kävelijöiden ja moottoriajoneuvojen kanssa. Pyöräilijä voi saada osansa ruuhkista, mutta on autoilijaa ketterämpi esimerkiksi suunnittelemaan reittinsä uudelleen tai parkkeeraamaan.
Autoilijan liikkuminen kaupungissa on näistä kolmesta rajoitetuinta. Autoilijalle eri alueet ja ympäristöt yhdistyvät ohjattuina väylinä, joissa kaupungin kokeminen on jo etukäteen säädeltyä – yksisuuntaiset tiet ja ajokieltoalueet määrittelevät missä autolla voi ajaa ja mitä kuski näkee matkansa varrella.
Auto fyysisenä tilana myös eristää ajajan muusta ympäristöstä; muut liikenteen käyttäjät ja kaupungin ärsykkeet koetaan vaimeampina. Auton sisältä suhde muihin ihmisiin voi tuntua etäiseltä. Julkisissa kulkuneuvoissa voi taas tuntua, että kaupunki jatkuu ajoneuvon sisällä muiden matkustajien ja säännöllisten pysähdysten myötä.
Liikkumisen nopeus vaikuttaa kykyyn havainnoida ympäristöä. Kävellessä ehtii tarkkailla ja sisäistää ympäristöä enemmän kuin autoillessa tai pyöräillessä. Korkea nopeus puolestaan velvoittaa varovaisuuteen: autoilija on liikenteen käyttäjistä nopein ja voimakkain, tämän takia häneltä myös odotetaan eniten tarkkaavaisuutta ja muiden käyttäjien huomiointia.
Tapamme liikkua ei ole vain keino päästä paikasta toiseen, vaan se vaikuttaa kokemukseemme ympäristöstämme. Se, miten itse liikumme ympäristössä vaikuttaa myös kaupungin tunnelmaan ja muiden kokemukseen ympäristöstä.
Kävelytiellä muiden kiire ja säntäily voi huomaamatta tarttua ja tööttäysten täyttämä ruuhkainen ja levoton ajoväylä voi aiheuttaa hermostuneisuutta. Pidäthän siis mielessä, että oma käytöksesi liikenteen käyttäjänä muokkaa muiden kokemusta.
Emme ole liikenteessä yksin. Kun otamme muut huomioon, takaamme toisillemme turvallisen ja nautinnollisemman tavan liikkua ja kokea ympäristöä.
Oona Malja
harjoittelija, ministeriön viestintä
