Itämeren kansainvälinen ilmatila turvallisemmaksi yhteistyöllä
LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖTRAFI
Itämeren kansainvälisessä ilmatilassa niin sanotut pimeänä lentävät sotilaskoneet muodostavat yhteentörmäysriskin. Asia nousi esille joulukuussa, kun kävi ilmi, että useat EU-maat olivat havainneet sotilaslentokoneita, joiden seurantalaitteet oli kytketty pois päältä ja joihin ei saanut radioyhteyttä.
Jokaisen valtion tulee kantaa kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) yleissopimuksen mukainen vastuu siitä, ettei sotilasilmailulla vaaranneta siviili-ilmailua. Vastuu ulottuu myös maan oman ilmatilan ulkopuolelle.
Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko esitti joulukuun puolivälissä, että kansainvälisessä ilmatilassa lentävien koneiden tulisi pitää tunnistuslaitteensa päällä ja olla tarvittaessa radioyhteydessä toisiinsa.
- On maailmanlaajuisen ilmailuyhteisön ja lentomatkustajien etu, että näitä pimeitä lentoja ei ole. Haluan että Suomi toimii asiassa aktiivisesti kansainvälisillä ilmailufoorumeilla, jotta varmistamme siviili-ilmailun turvallisuuden kaikissa tilanteissa, sanoo ministeri Risikko.
Trafi on ryhtynyt ministeri Risikon pyynnöstä toimenpiteisiin pimeitä lentoja koskevan turvallisuusriskin pienentämiseksi. Onnistuminen edellyttää koko kansainvälisen ilmailuyhteisön laajaa yhteistyötä.
Trafi on ollut yhteydessä Itämeren valtioiden ilmailujohtajiin sekä ottanut asian esille Euroopan lentoturvallisuusviraston EASAn, Euroopan komission ja kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAOn piirissä. Tavoitteena on, että asiaa käsitellään kaikilla tasoilla ja jokainen valtio kantaisi sille kuuluvan vastuun lentoturvallisuudesta.
Trafin kirjeessä 12.1.2015 Itämeren valtioiden siviili-ilmailujohdolle korostetaan pimeiden lentojen aiheuttamaa turvallisuusriskiä sekä lennon turvallisuuselementtien merkitystä. Tällaisia ovat lennonvarmistuksessa käytettävä lentosuunnitelma, radioyhteys lennonvarmistuksen kanssa sekä transponderin käyttö.
- Turvallisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että eri maiden ilmailuviranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä ja että kaikki toimijat, myös valtiolliset, noudattavat vastuullisesti yhteisesti sovittuja pelisääntöjä kaikessa toiminnassaan. Kansainvälisesti sovittujen menettelyiden noudattaminen on turvallisuuden keskeinen elementti, korostaa Trafin ilmailujohtaja Pekka Henttu.
Euroopan lentoturvallisuusvirasto EASA on kerännyt tietoja Itämeren alueen valtioilta tunnistamattomien lentokoneiden aiheuttamista turvallisuusuhkista ja koneiden käyttäytymisestä. EASAn on nyt laatimassa tilanteesta raporttia, joka toimitetaan myös ICAOn pääsihteerille toimenpiteitä varten.
Lisätietoja:
ilmailujohtaja Pekka Henttu, Trafi p. 029 5346 031
ministerin erityisavustaja Hanna Tapala, p. 041 544 9500
KÄSITTEET
Pimeä lento
Pimeällä lennolla tarkoitetaan lentokonetta, jolla ei ole lentosuunnitelmaa lennonvarmistusjärjestelmässä, radioyhteyttä lennonvarmistuksen kanssa eikä transponderia päällä. Tällöin kone ei näy lennonjohtotutkassa, eikä lentokoneiden yhteentörmäyksen estojärjestelmä (TCAS) toimi. Pimeä kone näkyy sotilastutkassa (valvontatutka), kun se on tutkan kantaman sisällä eikä ole katveessa. Pimeäksi lennoksi ei katsota ilman radioyhteyttä ja transponderia lentävää lentoa, joka on asianmukaisesti koordinoitu lennonjohdon kanssa ja jolla on olemassa sovittu järjestely yhteentörmäysten estämiseksi.
Transponderi
Transponderi lisää lentoturvallisuutta. Lennonjohdon näytöillä näkyvät ainoastaan transponderilla varustetut ilma-alukset. Siviili-ilmailun tutkajärjestelmä toimii siis eri periaatteella kuin sotilastoiminnassa käytettävät ns. ensiötutkat, jotka näkevät muutkin ilmassa liikkuvat objektit, kuten lintuparvet. Toisiotutkavastain kertoo lennonjohtajalle esimerkiksi ilma-aluksen nopeuden, korkeuden ja suunnan. Lisäksi erityisesti kaupallisen lentoliikenteen käytössä olevat TCAS-laitteet (yhteentörmäysvaarasta varoittava järjestelmä) tarvitsevat transponderin signaalia kyetäkseen antamaan ilma-alukselle väistöohjeita.
