Merkittävä osa pääkaupunkiseudulla 20 vuoden aikana toteutetuista liikenneinvestoinneista on perustunut Pääkaupunkiseudun liikenneneuvottelukunnan suunnitelmiin. Aikaa on saattanut kulua toivottua enemmän, mutta yksi kerrallaan hankkeet ovat yleensä lähteneet liikkeelle.
Neuvottelukunnan menestys lähtee kahdesta tosiasiasta. Ensinnäkin seudun liikenne ei tunne kuntarajoja. Tarvitaan kokonaisnäkemystä. Toiseksi pääkaupunkiseutu menestyy valtion rahanjaossa ainoastaan, jos se esiintyy yhtenäisenä ja pystyy sopimaan valtion kanssa.
Tästä seuraa myös neuvottelukunnan tulevaisuuden haaste. Niin kauan kuin pääkaupunkiseutu jakaantuu useisiin kuntiin ja valtio rahoittaa alueen liikenneinvestointeja, tarvitaan yhteistä foorumia, jolla hankkeet voi sovittaa yhteen ja asettaa tärkeysjärjestykseen. Lisäksi tarvitaan kaikkien osapuolten kykyä yhteiseen sopimiseen ja sopimusten noudattamiseen.
Neuvottelukunnan työ on käytännössä perustunut ministeriön ja sen alaisten väylälaitosten sekä YTV:n ja pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyönä tapahtuneeseen asioiden valmisteluun. Myös neuvottelukunnan pääsihteerillä ja sihteeristöllä on ollut ansiokas rooli asioiden ja kokousten valmistelussa.
Kaikkien toteutettavien hankkeiden tulee olla yhteiskuntataloudellisesti kannattavia. Vaikka pääkaupunkiseudun hankkeet ovatkin olleet yleensä kannattavuudeltaan maan kärkipäässä, niiden saaminen valtion talousarvioon ei ole silti ollut helppoa.
Pääkaupunkiseudun liikenneruuhkat tulevat jatkossa pahenemaan. Tällöin panostaminen uusiin raideliikenneyhteyksiin merkitsee kestävää liikennepolitiikkaa. Lisäksi tarvitaan investointeja pääteihin liikenteen toimivuuden turvaamiseksi ja logististen kustannusten nousun hidastamiseksi. Tietullien aika ei ole vielä.
Kiitän neuvottelukunnan jäseniä, asiantuntijoita ja sihteerejä menestyksekkäästä työstä. Uskon, että samaa yhteistyöhenkeä löytyy myös tulevaisuudessa.
